torstai 25. toukokuuta 2017

Miten selvitä juhlista

Hassu alkukesä. Nimittäin Possulle on sadellut kutsuja. Yo-juhlat, kihlajaiset, synttärit. Possu ei panikoi niinkään herkkujen takia. Possulle kun on tullut paha tapa popsia niitä herkkuja ihan kotonakin, ihan ilman mitään syytä. Vaatteetkin löytyy kaapista, sillä Possu ei oo pitkään aikaan ollut juhlissa, ja se edellinen kolttu mahtuu (juuri ja juuri ;) ) vielä päälle. Sen pitämisestä on niin pitkä aika, ettei kukaan sitä enää muista. (Vanhanaikainen ehkä saattaa olla, mut mitä välii). Lisäks kaikki nuo juhlat on eri tuttavapiirissä, niin eivät hoksaa, että Possulla on aina sama mekko.

Mutta! Ne lahjat! Ne maksaa! Eikä ihan vähän. Kukaan kutsujista ei oo laittanu korttiin suinkaan, että "ei lahjoja, ei kukkia", kuten joskus näkee lehti-ilmoituksissa. Synttärisankarin kutsukortissa on tilinumero, ylioppilas tarttee opiskelurahaa, kuten myös nuori kihlaparikin. Nettipalstat notkut neuvoja siitä, että sopiva lahjasumma alkaa 50 eurosta ylöspäin. Ei siis ihan halpaa lystiä, kun lisäksi matkatkin maksaa. Rahanmenoja on ollut jo muutenkin keväällä. Ja tulossa on auton vakuutusmaksua, ajoneuvoveroa, pyöränkorjausmaksua ynnä muuta mukavaa. Jos jättää jonkun juhlan menemättä, sopiiko silloin lähettää pelkkä kortti? Vaikka sen juhlan, missä oli kutsukortissa jo tilinumero? Possun mielestä se on nimittäin vähän noloa kerjäämistä. Raha on hyvä lahja, ei tuu turhaa krääsää nurkkiin, mutta jotenkin vaan sen pyytäminen särähtää silmään tai korvaan. Possu kun on opetettu vanhanaikaisesti ajattelemaan niin, että vieras tuo lahjan, jos haluaa, lahjaa ei kerjätä, ja lahjasta kiitetään yhtä lailla oli se sitten halpa tai kallis, tai vaikka ei toisi kuin kukkakimpun kedolta. Sillä juhlia voi olla monia, tai sitten ihan muuten vaan ei ole varaa tuoda kallista lahjaa/paljon rahaa.

9 kommenttia:

Laiskiainen kirjoitti...

Possulla on paha pulma. Itse olen kanssasi samoilla linjoilla, etten tykkää noista tilinumero vihjauksista. Jos ei tavaraa halua voisi laittaa maininnan ei lahjoja tai sitten korkeintaan jonkun hyväntekeväisyyteen menevän tilinumeron. Jos ei pääse paikalle, niin minusta kortti riittää.

Yo-juhlat ja kihlapari onkin kinkkisempi juttu.

Mietin vain että löytyisikö mitään lahjakortti ideaa ajatuksella, että hoidat vaikka kihlaparin koiraa, ajat nurmikon, viet heidät piknikille tai neulot samikset sukat ja annat ne tarinan kera. Yo-nuori on vaikein keksiä "lahjakorttia".

Viisaana possu keksii varmasti ratkaisun 👍

HPöllö kirjoitti...

Tunnen Possun tuskan - meillä oli tuo sama tilanne pari vuotta sitten: syksyllä 5-kymmpiset, keväällä kahdet yo-juhlat ja kesällä rippijuhlat. Ja kolmet näistä juhlista vielä samassa perheessä. Muihin juhliin "kelpasi" tavara; nuoret tarvii kodin perustamiseen astioita yms. mutta tälle "vanhukselle" piti olla rahaa, matkaa varten. Ja sitten tulikin meille ongelma: me kun oltiin ne varattomimmat :) Mikä on sopiva summa laittaa tilille.
Vaikka eihän sitä ole "lahjahevosen suuhun katsomista" todettiin ja aateltiin, että tuokoon takaisin jos ei riitä.

Nyt kun tuli hääkutsu, tuli hetimiten ajattus "ja mitäs me viedään lahjaksi". Tuskaa... Tässä tapauksessa kutsun mukana oli lahjatoive, runomittaan kirjoitettu kuten koko kutsukin, ja vaikka rehellisesti sanoen raha on meillä tiukassa, niin oltiin iloisia: ovat asuneet jo pitkään yhdessä ja krääsää on nurkat täynnä, joten haluavat vieraiden kartuttavan häämatkakassaansa.
Summa on aina se ongelma, se on totta, mutta meillä kun ei ole kuin nämä yhdet juhlat ja meille sitäkin tärkeämmät, oli sekin helppo.

Possulle siis vinkiksi: Yo-nuorelle voi aivan hyvin ostaa lahjaksi vaikka kauniin (viini)lasiparin tms. - astioita tuleva opiskelija tarvitsee aina. Itse vein toiselle yo:lle samppanja-/kuohuviinilasit. Astioiden laji (?) riippuu tietysti lahjan saajasta, kerääkö hän jotain sarjaa, niin kuin moni nykyään?
Rippilapselle kelpaa raha :)
Minusta kihlapari olisi se vaikein, mutta siihen olikin Laiskiaisella ratkaisu 👍

Ja kuten Laiskiainen sanoi, Viisaana Possuna, keksit kyllä ratkaisun 👍

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Juhlat ovat aina hieno asia ja pyhämekko kelpaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Hyvin juhlinut mekko on onnen tuoja koska se tuntuu hyvältä ja rentouttaa kantajansa. Olen häissä tuuminut, että jotakin vanhaa tarvitaan hääparin onneksi, olkoon se minun mekkoni! Lahja-asiassa toimin aina oman mieleni mukaan: Rahaa olemme antaneet vain rakkaille nuorille sukulaisille, ei pyynnöstä vaan huomaavaisuudesta. Lahjan ei tarvitse olla kallis, kekseliäisyys kunniaan! Olen kuullut rippilapselle, pojalle, annetun maljakon ja se oli ilahduttanut häntä. Äitinsä oli löytänyt hänet sitä maljakkkoa kääntelemästä parin päivän päästä ja ilmeisen tyytyväisenä. Taisi olla Iittalan tuotantoa. Pyyheliinat ja lakanat ovat aina toimivia, samoin uunikintaat. Kortti voi olla myös kokoelma reseptejä, jos haluat askarrella ja mukaan ne uunikintaat, tai astiapyyhe tms. Lapuan Kankurit tekevät huikean kauniita astiapyyhkeita, kaitaliinoja ja samoin moni muu kotimainen valmistaja. Tee itsellesi budjetti lahjalle ja harkitse: 1. Kaunis itse tehty kortti ja sinne 20€ tai jokin muu summa. 2. Samalla rahalla tavaraa ja kortti mukaan. 3. Kukka on aina sopiva lahja, monet vievät amppelin! Äitini kasvatti puun ämpärissä ja toi sen veljellenni häälahjaksi. Terijoen salava, miellytti kovasti! 4. Sisareni toi veljen häihin sydänkakkuvuoan jossa oli "ruusukakku" eli vihreän sienen päälle upotettu ruusuja. Miellytti kovin. 5. Me veimme sydämen mallisen saunaharjan, oli muuten kallis, tervashampooja ja koivusaippuaa. 6. Villasukat on aina arvokas ja hieno lahja! 7. Jokin hauska lahjatavara tai käyttöesine, lahja- kortti tapahtumaan, valokuvakehys jne. Halusin siis sanoa, että osallistu mahdollisuuksiesi mukaan! Raha ja tavara ei ole se tärkein juttu vaan ihmiset ja osallistuminen tekee juhlan! Sido vaikka vihta, se on ihana, tuoksuva lahja kelle vaan. Ahkerana ulkoilijana tiedät mikä esine on välttämätön ja hyödyllinen retkellä, sellaisen voi antaa lahjaksi! Lahjan kehittelyn ja juhliin osallistumisen iloa. Ryhdy nyt kortteja askartelemaan!

Possu Munkki kirjoitti...

Possun neulomilla sukilla ei sentään kihlaparia eikä muitakaan päivänsankareita voi rangaista, mut eiköhän Possu jotain keksi.

Anonyymi kirjoitti...

Miten selvitä juhlista? Yrittämällä syödä herkkuja lahjarahan edestä? Siksikö paino-/silmäniskupäiviys puuttuu tältä viikolta???????!!!!!!!!!!!!!!

Possu Munkki kirjoitti...

Oho, pääsi unohtumaan. Pyhä sekoitti päivät. No ens viikolla tulee siitä eestä moninkertainen paino ;)

Susanna Maalta kirjoitti...

Minulla on periaate, etten anna lahjaksi rahaa muille, kuin omille lapsilleni. Muille keksin aina jotain. Rahasta ei jää mitään pysyvää muistoa. Kaikkien lahjanrahat saaja laittaa yhteen ja käyttää. Sitten ne ovat menneet. Rahaa on minusta tosi noloa pyytää. Nykyään häissä on aina lahjalistat, joista sitten pitäisi valita joku kallis lahja. En tykkää siitäkään. Omille lapsilleni olen opettanut, että lahjanantaminen on täysin vapaaehtoista. Juhliin on aina tervetullut lahjan kanssa tai ilman.

Repu kirjoitti...

Possu menee ihan vain omana itsenään, poimii pellon pientareelta kukkia ja askartelee kortin. Tai, jos nyt välttämättä on jotain muuta oltava, niin lahjakortti, jossa Possu lupaa tarjota retkiseuraa metsään, suolle, kansallispuistoon. Makkaranpaistoa ehkä lettuja tai tikkupullaa ja nuotiokahvit. Possu hallitsee retkeilyn, joten elämysmatka lahjaksi.

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Repun ehdotus on juurikin niin totta ja mainio! Juhla on aina ihana juttu, yhdessäoloa ja hyvää mieltä. Raha ja tavara ei anna samaa kuin aito yhdessäolo ja osallistuminen. Possu Munkin retkelle mekin tultaisiin ihan mielellään, tikkupullala tai ilman, sieniä opiskelemaan...