sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Verta nenästä

Komeaa keliä on ollut viikonloppuna. Lauantaina tuli käveltyä ihan hyötyliikuntaa. Silloin Possu totesi olevansa pikemminkin yksin- kuin "joukkuekävelijä". Possun mielestä on ärsyttävää, jos joku kävelee perässä. Varsinkin, jos liian lähellä. Silloin Possu päästää takanatulijan mieluummin ohi ja pitää pienen ääniraon. Erityisen ärsyttävä on liian lähellä kulkeva kälättäjälauma. He ehkä toteuttaa käytännössä sitä "pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta"-sääntöä, joka kuulostaa tosi kuivalta.  Eri asia, jos lähtee ystävän kanssa varta vasten kävelylle vaihtamaan kuulumisia, mutta sitten taas kuljetaan rauhassa pääasiana se keskustelu. Luonnossa taas kuljetaan hiljaa ja ympärille katsellen. Kaikista ei ole Possun lenkkikaveriksi ;) Possu ei tykkää seuraavista lenkkikavereista :

- Tyyppi 1 ; haluaa osoittaa olevansa parempikuntoinen. Painelee tarkoituksella koko ajan askeleenmitan edellä. Kääntyy välillä mukamas huolestuneena, mutta ilme vahingoniloisena kysymään : "en kai mä kävele liian nopeasti? Kun mulla on tapana kävellä nopeasti?" No, jos harppoo koko ajan askelenmitan edellä, on kai itsestään selvää, että vauhti on liian nopea. Siinä tilanteessa Possu yleensä toteaa, että ei ollenkaan, ja lähtee harppomaan itse kahta kauheampaa vauhtia, niin että toinen jää vuorostaan taaksi.


- Tyyppi 2 : Kälättäjä, joka ei tajua olla luonnossa hiljaa. Vielä pahempi : Lauleskelee tai kantaa jotain soitinta mukanaan.

SE OIKEA lenkkikaveri sen sijaan kävelee juuri samaan tahtiin, eikä yritä kilpailla. Nauttii luonnosta ja juttelee välillä kiinnostavia juttuja, mutta ei pidä jatkuvaa kälätystä, eikä varsinkaan ihmettele, että mikäs nyt, kun on niin hiljaista. Se hiljaa käveleminen voi olla muuten useinkin vaikeaa. Joskus jalka paketissa ollessaan Possu sen huomasi, että harva ymmärtää, ettei jalkavaivainen pääse yhtä lujaa. Myös Possu on opetellut hiljaa kävelyä Hilma-tädin kanssa ulkoillessaan. Askel askeleelta eteenpäin. Kiire on pois. Vauhdilla voi harppoa joskus toiste.

Alkaa uni hiipiä pollaan, niin ei enää ajatus kulje. Ehkä nukahtamiskamppanja on siis tehonnut, vaikkei Possu viime aikoina ole muistanut nukkumisaikoja kirjata. mutta miksipä muuten Possu ois näin uninen, vaikka kello ei oo kahtatoistakaan?

Otsikko oli verta nenästä. Tosiaan Possulla tuli tänään verta nenästä. Harvinaista. Ei oo tullu monta kertaa sen jälkeen kuin Possu oli alaluokilla koulussa. Ja niistä kerroista on eräs kiva lapsuusmuisto. Jos tahdotte, kerron sen huomenna? Nyt HAUKOTUS!!

4 kommenttia:

HPöllö kirjoitti...

Tietty tahdotaan kuulla! Et kai tapellut?
Mulla tulee aika useinkin verta nenästä, eikä se oo kivaa :( Johtuu varmaan siitä, kun meillä on niin kuiva sisäilma kotona. Tai jotain.

Noista lenkkeilijöistä olen samaa mieltä. Siksi mua nyt jännittää ihan hirveästi se avustajan etsiminen, että löydän sellaisen sopivan: semmoisen jonka kanssa on kiva jutella ja ollaan samalla aaltopituudella, sillä se on musta tärkeetä, mutta myös ettei ole kiusallista olla hiljaa, jos ei teekään mieli jutella.

Possu Munkki kirjoitti...

Toivottavasti Pöllölle löytyy mukava, samalla aaltopituudella oleva, avustaja.

Repu kirjoitti...

Minä joskus kävelin töihin kilpaa muiden kanssa etenkin, jos joku ohitti minut. Roikuin sitkeästi perässä. Edelläkulkija lisäsi vauhtia, mutta yleensä kukaan ei onnistunut tiputtamaan minua matkasta. Kiusa se on pienikin kiusa aamutuimaan. Nykyisin en viitsi, kun ei tarvitse työstressiä purkaa kiusaamalla kanssakulkijoita.

Possu Munkki kirjoitti...

No, hyvä jos sillä sai stressin purettua! Possu purkaa stressiä yleensä autonratissa. etenkin jos on kiire. Kauhistus, jos kanssa-autoilijat kuulisivat, miten Possu heitä sättii ratin takaa! Syyksi riittää ihan vaikka jo se, että erehtyy tulemaan samaan risteykseen yhtä aikaa eri suunnasta.;)