lauantai 26. marraskuuta 2016

Joulupukki vei Possun lapaset ja toinenkin joulusatu

Tänään Possu kävi Hilma-tädin kanssa kaupassa ja joulunavauksessa torilla. Siellä sai joulupuuroa ja joulupukkikin kävi paikalla jakamassa karkkia. Oli oikein tunnelmallista, vaikka olikin musta maa (ja illalla myöhemmin alkoi vesisade). Mutta sille reissulle jäi taas yhdet Possun lapaset. Ne vaan katosi mystisesti, eikä sen jälkeen niitä enää näkyny missään. Ei voi olla muuta vaihtoehtoa kuin, että Joulupukki ne nyysi. Syötti ehkä porolle tai vei muorille tuliaisena.
Tää oli totta, mutta nyt tulee mieleen eräs Joulusatu. Possu ei oo varma, onko sen vaikka joskus jo kertonutkin täällä. Jollekin Possu muistaa sen kertoneensa, mutta sulkekaa sitten korvat tai silmät, jos ootte jo kuulleetkin. Tää on kyllä niin uskomaton juttu, että eihän se voi mitenkään olla muuta kuin satua :

Olipa kerran työpaikka, joka oli jakautunut useampaan eri toimipisteeseen kylien mukaan. Joka toimipisteessä työskenteli muutama tonttutyöläinen. Koska tontut olivat olleet kilttejä, tahtoi Joulupukki muistaa ahkeria tonttutyöläisiä 2-kerroksisella suklaarasialla. Sen verran pihi Pukki kuitenkin oli, että ajatteli yhden ja saman suklaarasian riittävän koko tonttutyöläisyhteisölle. voihan sitä rasiaa vaikka kierrättää kylien väliä toimipisteestä toiseen, ajatteli Pukki, sillä Petterihän juoksisi moisen matkan hyvinkin helposti ja nopsaan. Niin Pukki lähetti rasian matkaan yhteen toimipisteistä.

Siellä Keskikylän Tonttulassa ilahduttiin kovasti suklaarasiasta. Tontut repäisivät nopeasti suojamuovit suklaarasian päältä ja aloittivat herkuttelun. Olihan sentään suuremmoinen onni saada yhtäkkiä suklaata kesken työpäivän.
Mutta sitten tuli paikalle Päällikkötonttu. Ja nähdessään avatun suklaarasian, hän raivostui. - Kenen luvalla te sen menitte avaamaan? Se oli tarkoitus lähettää ensin Laitakylän tontuille! Nyt te olette menneet ja syöneet parhaat päältä! Päällikkötonttu huusi ja meuhkasi, niin kauan kuin jaksoi, ja häipyi sitten menojaan.
Keskikylän Vilkku-tonttu loukkaantui niin paljon, että meni ja osti omilla rahoillaan suklaarasiat joka toimipisteeseen ja lähetti ne joululahjanaan. Vasta ajan päästä muiden toimipisteiden tontut kuulivat koko shown, joka suklaarasiasta oli syntynyt. Mutta pääasiahan on, että kaikki saivat suklaata, joten satu päättyi onnellisesti.

Sillä satuahan tämä tietysti oli. Ei näin hassuja tragedioita voisi oikeassa työelämässä syntyä noin pienistä asioista kuin yhdestä avatusta lahjasuklaarasiasta, joka oli jopa tarkoitettukin sen avaajalle. Ei ainakaan Possun työpaikalla. Ei mitenkään. Vai mitä sanotte, voisiko?

5 kommenttia:

Laiskiainen kirjoitti...

Mä väittäisin, että helposti 😄.

Uskomattoman pienistä asioista tulee työyhteisöissä tragediaa kun ihmiset on ylikuormitettuja, muuten "herkillä", typeräntoiminnan vuoksi tai ihan vain ajattelemattoman toiminnan vuoksi.

Hyvä ja tätä päivää kuvaava satu!

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Oikein hyvää 1. adventtia, kadonneesta tumpusta huolimatta. Laitapa tumppuihisi kanttinauha jossa puhelinnumero tms helpottamaan löytämistä. Työpuhelin on sopivan turvallinen ja toisaalta, kiltti on hän joka soittaa tumpusta.

mustakissa kirjoitti...

Eipä varmastikaan olisi vaikeaa toteutua oikeassa elämässäkään....

Harmi lapasia.

Kaikesta huolimatta oikein mukavaa 1. adventtia!

Susanna Maalta kirjoitti...

Voi sun tumppujesi kanssa! Ehkä ne vielä jostain ilmestyvät tiellesi. Nyt on nääs jouluntaikaa ilmassa...

HPöllö kirjoitti...

Voi sua Possu-ressu...Enkö minä sitä varten ne tumpunpidikkeet vuosi sitten laittanut tulemaan, ettei ne lapaset enää hukkuisi? Voi Possu Possu :D :D

Onneksi osaat nyt itse tehdä uudet tumput ja seuraaviin punot sen nauhan, jonka laitat kaulan taakse hihoista sisään. Niin kuin lapsilla. Ei enää huku lapaset. Ei saa Joulupukkikaan vietyä sun lapasia.

Kyllä on Joulupukilla omat tumpunkutojatontut siellä Korvatunturilla, minä olen nähnyt - tai ainakin kuullut - ei tarvitsisi tavallisten käyttäjien lapasia viedä. Nii kert.
Ne on sitten eri lapaset joita tavalliset ihmiset lahjakset neulovat - tai kutovat, murrerajoista riippuen.

Että ei kun puikot vaan kilisemään Possusein.

Siniseltä Sohvalta tuli kyllä taas hyvä vinkki, kannattaa ottaa käyttöön.