sunnuntai 7. elokuuta 2016

Reviirikiistoja

Possulla on nyt paha reviirikiista. Amppareitten kans. Tänä kesänä onkin ollut erityisen paljon vihaisia amppareita. Pistänytkin on monta tuttua, kuten Osakaista, Rinkeliä, kalakauppiasta.. Possua ei oo pistäny. Ainakaa vielä. Johtuneeko sitten siitä, että Possu pelkää niitä niin hirvittävästi, että kiertää ampparit kaukaa?

Mutta nyt ne mokomat meinaa vallata Possulta kodin kokonaan! Possulla on takapihallaan terassikatos, jota olisi kiva kesäpäivinä käyttää vähän kuin lisähuoneena. Siinä on kiva istuskella ja lukea kirjaa. Tai vaikka juoda päiväkahvia. Mutta ei siitä mitään tuu, sillä kohta on amppari ympärillä pyörimässä. Ei siinä vielä mitään, mutta tänään pari mokomaa ampparia suunnitteli muuttavansa jo Possun kodin sisätiloihinkin!

Possu piti ovea auki ulos, kuten kesällä yleensä. Yhtäkkiä Possu huomasi sisällä ampparin. Possun hyvä ampiaisten ulossaamiskikka on ollut laittaa kaikki verhot kiinni, valot pois ja ovi auki. Silloin ötökät lähtee yleensä ulos valoa päin. Tämäpä ei lähtenytkään, vaan pörräsi ympäri huonetta. Välillä Possunkin ympärillä. Possu meni ovelle näyttäen ampparille, että mene tuonne! Silloin ovesta käveli sisälle toinen amppari. Se käveli ympäri huonetta. toinen lensi maustehyllylle ja liimautui kiinni vaniljasokeripurkkiin. Se kai houkutteli. Possu näytti ovea, että mene tuonne! Amppari kävi pihalla, mutta tuli hetken kuluttua takaisin. Toinen käveli piiloon tuolin jalan taakse. Vaniljasokerifani liimautui takaisin kiinni purkkiin. Toinen käveli edestakaisin ulos ja sisälle. Possua ne kävivät aina välillä nuuskimassa. Kun amppari irrottautui vaniljasokeripurkista, Possu nappasi äkkiä purkista vaniljasokeria pullokorkin päälle ja vei korkin ulos toiveenaan saada ampparit seuraamaan. Samalla vaniljasokeria tippui hiukan lattialle.eikös mokomat jääneet lattialta sitä syömään! Lopulta ampparit pörähtivät sen verran ulos, että Possu sai vetäistyä ulko-oven kiinni. Tämän huomattuaan ampparit yrittivät vielä ikkunan läpi sisään, mutta ei onnistunut. Jäivät sitten sitten terassille siihen tippunutta vaniljasokeria syömään.

Myöhemmin Possu oli lähdössä vielä iltauinnille. Uikkarit oli kuivumassa terassilla. Piti uskaltautua ne hakemaan amppareitten ohi. Kovasti ne oli väijyksissä syöksymään heti sisälle, mutta eivät sentään Possun kimppuun käyneet ja Possu sai kiskottua ovenkin niiden edestä kii. Possu laittoi terassin oveen yhden valepesän ja kattoon toisen. Nyt Possu vain miettii, että mitäs jos niillä onki pesä jossain  vaikka terassin lattianraossa ja kun valepesähuijaus perustuu just siihen, ettei ne tee pesää toisen lähelle reviirikiistojen takia, ja kun ne ampparit onkin olleet alueella kauemmin, niin tappeluhan siinä varmaan tulee, ja nää kaksi typerää ampparia käy hakemassa apuvoimia tuhotakseen reviirille tunkeutuneet toiset ampparit. Niin kohta Possun terassilla on kokonainen pesällinen amppareita valeampiaispesän kimpussa. Kääk!

15 kommenttia:

HPöllö kirjoitti...

Pöllö ilmoittautuu jonon jatkoksi: tänään, siis eilen lauantaina, pisti amppari peukaloon! Kipeää teki ja vieläkin on vähän kipeä :(

Jäi oikein piikki peukaloon pystyyn ja sitä hetken aikaa kaverin kanssa ihmeteltiin, yritettiin ottaa kuvakin, mutta eihän meidän kummankaan puhelimesa ollut sellaista kameraa, että olisi saatu kunnon kuvaa ja sitten olikin jo kiire muihin hommiin.

Possu Munkki kirjoitti...

Höh! Paranemisia pöllön peukalolle!

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Sokeripalalla tulee painaa ampiaisenpistokohtaa, heti ja toinen hyvä hoito on murskata ratamonlehti ja hautoa sillä. Nämä ohjeeksi, jos saat piston. Muistathan, että ne ovat hyödyllisiä pölyttäjiä. Olet ilmeisesti tuoksuva niittykukka? t. TNY

HPöllö kirjoitti...

Pöllölle ei ollut kumpaakaan Sinisen sohvan neuvoa käytössä ja siksi siitä piti vain kärsiä, tulikin aika mielenkiintoinen tuosta peukalosta eilisillaksi. Kerron siitä teille omassa blogissani. Sokeripalavinkistä olin kuullutkin (itse asiassa ihan muutamaa tuntia aikaisemmin), mutta tuo ratamonlehti oli uusi - ellei sitten lapsena mummot sillä hoitaneet.

Mutta: Tässä Possu Munkille Iltalehdesta poimittuja ohjeita makeanhimon taltuttamiseksi, osui ihan vahingossa silmiini:

1. Hävitä
Hävitä kotoa kaikki makea, joka voi sinua himottaa.

2. Ennakoi
Ole askel himoasi edellä. Kirjaa muistiin pahimmat vaaran paikat.

3. Syö ruokaa
Syö riittävästi aterioilla, älä osta herkkuja nälkään.

4. Varaa pastilli
Syö jälkiruuan sijaan aterian jälkeen muutama sokeriton pastilli.

5. Tartu toiseen
Pidä aina saatavilla hedelmiä, vihanneksia ja marjoja.

6. Pese hampaat
Pese hampaat, kun makeanhimo iskee.

7. Lepää
Nuku riittävästi ja ole itsellesi armollinen, jos joskus sorrut sokerisiin houkutuksiin. Repsahdukset kuuluvat elämään. Älä siis luovuta, vaan jatka päivä kerrallaan valitsemallasi tiellä.

Jos olet selviytynyt 50 päivää ilman makeita herkkuja, olet päässyt sokerikoukusta.

Tartun näihin itsekin - onnea valitsemallamme tiellä!

Anonyymi kirjoitti...

Ei onnistu. Täytyyhän sitä nyt vierasvaraa olla! Mitä ne vieraatkin ajattelevat, jos ei ole mitään makeaa tarjottavaa!!!!!!!!

Possu Munkki kirjoitti...

Samaa mieltä kuin anonyymi ;) ja toisekseen ; kauppaan pääsee kyllä äkkiä, jos herkkunälkä yllättää. -Ja sittehän sitä vasta monenlaista tuleekin osteltua, kun lähtee herkkunälkäisenä kaupasta herkkuja ostamaan. parempi pitää kotona aina varulta jotain pientä herkkunälkää varten.

Possu Munkki kirjoitti...

Ampparit menkööt muualle pölyttelemään!!!

HPöllö kirjoitti...

Meillä vieraat tietää, ettei meillä ole mitään, joten tuovat tullessaan tai saavat pelkkää leipää tai ei mitään muuta kuin teetä tai kahvia.
Vettä ja leipää vaan, kun meillä juodaan kaiken lisäksi murukahvia :)

Voihan olla, että vieraskin yrittää olla syömättä herkkuja ja mitäs sitten kun olet kattanut pöydän täyteen sen seitsemää sorttia? Ei voi olla ottamatta kun "hyvät tavat vaatii" - muka ottamaan edes jotain. Ja niin menee pilalle vieraankin yritys olla syömättä herkkuja ja makeita.

Lusikallinen tai pari hunajaa, siinä häviää pahin makeanhimo. Laiskuus estää lähtemästä kioskille tai Siwaan hakemaan jäätelöä tai muita herkkuja. Siispä pala leipää.

Possu Munkki kirjoitti...

Ei silloin iske laiskuus, kun on jäätelönhausta kyse ;)

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Tiedämme kaikki, että Possu Munkki on kiitettävän ahkera... Joskus sitä kaipaa makeaa ja jäätelö on hyvää, mutta kohtuudella!

J.B kirjoitti...

Minä vaihdoin yksi päivä kuistille ikkunat ja räystäässä oli ampiaispesä. Tökin niitä aluksi harjanvarrella nähdäkseni miten aggressiivisia ne ovat, eivätkä ne reagoineet mitenkään, joten aloin vaihtaa ikkunoita. Ekat tunnit sujui hyvin, sitten yhtäkkiä noin 20 kappaletta syöksyi suoraan paitani kauluksesta sisään. :D Se tuntui varsin kivalta...!

Muuten, pitääkö sen sokeripalan olla kuiva vai kasteltu? Olen kuullut tuon vinkin, mutta kukaan ei kerro kumpi sen kuuluu olla?

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Luulenpa, että kuiva sokeripala on paras, koska se imee sen myrkyn, ainakin teoriassa. Ratamonlehti murskattuna toimii aina ja kaikkialla, mutta saattaa antaa ikävän ruohotahran vaatteeseen. Ratamonlehdenhän kaikki tunnemme, lapsuudestamme. Pitäisikö bongailla niitä, kun nuoriso bongaa pokemoneja? Näin syyskesällä ampiaiset heittävät kuhnurit ulos ja muutoinkin pesä alkaa valmistatua talveen. Ehkäpä ne etsivät uutta kotia Possu Munkin herkkupalojen äärestä?

HPöllö kirjoitti...

Sokeripalan pitää kuulemma olla vähän kostutettu, vaikkapa vain nuolaisemalla kostutettu.
Lauantaina olin juuri kuullut tuon sokeripalavinkin ja että se oli toiminut, kun sitten muutamaa tuntia myöhemmin itseäni pisti se pahalainen. Ei vaan ollut sitä sokeripalaa käytössä.
Muista vinkeistä ei ollut tietoa - eikä tuota ratamonlehteä olisi siinä paikalla olisi ollutkaan, missä seisoskelin :(. Tunnistan sen kyllä, lapsena käytettiin sitä laastarin tilalla, paljaita varpaita kun tuli usein kolhittua milloin minkäkin laisiin kiviin eikä sitä oikeaa laastari aina ollut käden ulottuvilla :)

J.B. - aika hurjalta kuulostaa tuo sinun ampparikokemus! Toivottavasti selvisit siitä säikähdyksellä?

Possu Munkki kirjoitti...

Niin, miten kävi? Pistikö moni?

J.B kirjoitti...

Kiitti sokeripalalisäinfosta. :)

HPöllö; muutama pisti, mutta tiesin jo ennestään, etten ole allerginen, koska istuin joskus ampiaispesän päälle... :D Tämä oli siihen verrattuna mukavampi kokemus. :)