keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Surulliset jäähyväiset

Viime viikolla Possu kertoi ystävällisestä pojasta kauppakeskuksessa, joka sai Possun vaihtamaan kännykkäliittymänsä uuteen ja halvempaan. Sen jälkeen on kännykkään tullut haikeita tekstiviestejä Possun entiseltä liittymältä.
Ensimmäinen tuli heti tunti uuden liittymäsopimuksen tekemisen jälkeen :

"Hei huomasimme, että olet siirtämässä liittymäsi uudelle operaattorille. Onko syynä kuuluvuus, hinta vai joku muu? Kerro meille, niin teemme kaikkemme korjataksemme tilanteen. Siirron pystyy vielä perumaan." Ja perässä oli numero, johon voi soittaa. Mutta Possu oli silloin vielä kaupungilla, joten lukaisi vaan tämän liikuttavan viestin, mutta ei reagoinut siihen enempää.

Seuraavana päivänä kännykkä piippasi jälleen.
" Hei. Operaattorin vaihtaminen on helppoa, mutta helpointa on pysyä asiakkaanamme. " ja jälleen käskettiin kertoa, missä vika ja soittaa ja luvattiin korjata asia ja anottiin pysymään asiakkaana. Silloin Possu yritti soittaakin numeroon, mutta luovutti, kun toisesta päästä kaikui vain jytämusiikkia korvaan, eikä kukaan vastannut.

Tänään liittymä vaihtui sitten uudelle operaattorille. Sitä ennen tuli vielä haikea hyvästelyviesti.
"Liittymäsi siirtyy nyt uudelle operaattorille. Kiitos asiakkuudesta ja olet koska tahansa tervetullut takaisin!"

Nyyh. Possusta tuntui kuin olisi hylännyt vanhan ystävän.

"Mun sydämein oli niin surusta raskas,
miksi sä kultani hylkäsit mun?"

6 kommenttia:

Laiskiainen kirjoitti...

Hitsi kun mie aäihkähin, että ei kai se possumunkki ole lopettamassa blogia kun luin otsikon. Helpotus oli suuri kun luin tekstin :).

Osakainen kirjoitti...

Kummasti ne operaattoritkin piristyy, kun ne jättää. Uhkan edessä vasta ruvetaan lupailemaan parempaa.

Edelliseen postaukseesi sanon, että ota liikunta ihan vain kunnon kannalta ja unohda kilot. Nekin jaksaa helpommin kantaa mukanaan, kun kunto kasvaa. Jos sitten siinä vahingossa laihtuukin, niin ei se haittaa. Minä aloitin uimisen ja heti tuli puoli kiloa lisää. Päätin, että ne on lihakset kun pullistuu.

Jagulaari kirjoitti...

Minäkin säikähdin, että näinkö nyt meidän tiemme eroavat, vuosien jälkeen. Et voi meitä jättää. Mutta helpotuksen huokauksen, ilon kyyneleitä olivat ne, jotka aamupajugurttiani suolasivat (jäi näin myöhäseksi sen syöminen, kun tuli aamupalavieraita, enkä kehdannut sitä "yksin" syödä, kun ei ollut vieraalle tarjota - vaikkei se sitä olisi syönytkään :D)

Possu Munkki kirjoitti...

Possun vatsalihakset ne pullistuu :/

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Onpa täällä haikeaa! Ihana, sininen järvenpinta, tyyni ja kaunis eli toiveita paremmasta?

HelvetinPöllö kirjoitti...

Possu pelottelee :D