perjantai 4. maaliskuuta 2016

Iltasatu : Entti Kirjoittanut : Osakainen Kuvittanut : Possumunkki

Olipa kerran pieni vihreä alkulimaklöntti, joka asui ja eli onnellisena muiden alkulimojen kanssa paikassa, jonka nimi hyvin kuvaavasti oli Historian aamuhämärä. Rauhallinen elo jatkui vuodesta, vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen ja olisi jatkunut ikuisuuksiin, ellei pienen vihreän alkulimaklöntin sisällä olisi ruvennut kiehumaan. Pieniä vihreä alkulimaklöntti ei tiennyt, mistä tämä kiehunta tuli ja mitä se oli, mutta onneksi paikalle sattui ylimaagi nimeltä Possumunkki. Hän kertoi, että se on elämänvoima, joka tunkee pienen vihreän limaklöntin sisuksista ilmoille.





  Niinpä ylimaagi Possumunkki heilautti ylimaagillista sauvaansa ja antoi pienelle vihreälle limaklöntille ihan oman muodon. Pienestä vihreästä limaklöntistä tuli pieni koivu-entvauva. (Selitys niille, joille historia on vähän epäselvää: Entit ovat puupaimenia, jotka erehdyttävästi muistuttavat paimentamiaan puita.) Muut alkulimaklöntit innostuivat niin tästä, että pyysivät ylimaagi Possumunkilta elämää itselleenkin. Ja taas ylimaagi Possumunkki heilautti ylimaagillista sauvaansa, heilautti kerran, heilautti toisen, heilautti kohta kolmannenkin. Ja ihme tapahtui: Ensimmäisellä heilautuksella ruskea limaklöntti muuntui maaksi ja sininen vedeksi. Toinen heilautus veti kaikki värit taivaalle kaareksi ja kolmas heilautus rakensi tikapuut entvauvalle kiivettäväksi. Entvauva kiipesi vastasyntyneen innolla tikapuita pitkin taivaaseen






  Ja siellä odotti pieni punainen tupa ja perunamaa tiheän kuusikon suojassa. Entvauva hyppi innoissaan. Hyppimisen takia entvauva menetti koivumuotonsa ja sai tyylikkään keskipyöreän ihmisvartalon. Punainen limaklöntti tarjosi apuaan ja loihti entvauvalle, joka ei siis enää ollut entvauva, eikä edes entti vaan ihminen nimeltä Entti, kumisaappaat ja pipon sillä oli vielä aikainen kevät ja ilma viileä etenkin vastasyntyneelle.








 Ylimaagi Possumunkki ojensi Entille oman kätensä ja siunasi Entin. Ja niin Entti eli onnellisena elämänsä loppuun asti ja keskipyöreä kertoja katsoi kelloa ja totesi, että on hirveä kiire. Mummoilu odottaa!


P.S. Possu kävi tänään Prismassa, jossa oli askartelukartonkipaketit tarjouksessa. Possu aikoi ostaa paketin tehdäkseen pääsiäiskortteja Sny:n koristeista. Muistaakseen Possu laittoi paketin jo koriinkin. Mutta se katosi oudosti välillä. kotona koristeet nähdessään, Possu muisti, että hei, mihis ne kartongit jäi? Ei niitä näkynyt missään. Jäikö ne kassalle? Mutta ei niitä näkynyt kassakuitissakaan, joten ne on kadonneet jossain vaiheessa matkalla paperiosastolta kassalle..??

7 kommenttia:

HelvetinPöllö kirjoitti...

Voi miten ihana tarina - teillä kahdella on selvästi vielä tulevaisuus satukirjojen kirjoittajana ja kuvittajana! Oikeasti jännitti miten tarina tulee päättymään ja lopulta hymyilytti, kun tarinalla oli iloinen loppu :)

Nyt ei muuta kuin Possu uudelleen askartelukartonkikaupoille!

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Tarina on herttainen ja kertoo kauniisti blogiystävyyden voimasta. Bloggasin väri-ilottelusi inspiroimista sukista, joten kuvillasi on taikaa. Oikein mukavia lomapäiviä!

Possu Munkki kirjoitti...

Täytyy penkoa laatikot, oisko mihinkään jääny yhtään paperinpalaa, mistä vois väsätä kortteja. Saattais ollakin. Emännän sukat on taideteoksia.

mustakissa kirjoitti...

Ei muuta kuin WSoYlle menemään vaan:)

Anonyymi kirjoitti...

Hieno aloitus SNY-kierrokselle! Olet antanut monta hyvää vinkkiä, tästä on hyvä jatkaa. t. SNY

Osakainen kirjoitti...

Tuu pois sieltä laatikosta ja hyppää vaa'alle. Lyödään rahoiksi. Minä kyllä mieluummin menisin vaikka Otavalle, mutta kaikki käy. Pääasia, että rahaa rupeaa virtaamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Nytkö se painosensuuri sitten alkoi?