maanantai 1. helmikuuta 2016

Tylsä päivä

Tylsä päivä kipeänä yksin kotona. Mietin jo, että jos ois kaikki päivät samanlaisia, niin mitenköhän pian alkais ilolla tervehtiä jopa puhelinmyyjiä? Tänäänkin Possu melkein jo ilahtui, kun tuntematon numero soitti ja yli-innokas ääni kimitti, että "niin onko siellä tosiaan POSSU paikalla!?"Mutta vissiin Possu ei ollut vielä ollut tarpeeksi kauan yksin, koska ärsyyntyi kuitenkin lopulta siihen sitkeään jankutukseen, ja katkaisi puhelun.


6 kommenttia:

HelvetinPöllö kirjoitti...

Sairastaminen on aina tylsää. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun ei jaksa tehdä mitään, kun ei jaksais edes nukkua tai edes maata. Telkkaria ei jaksa katsoa kun silmiin ja päähän sattuu, mutta kun ei enää jaksa pitää silmiä kiinnikään. Eikä jaksa lukeakaan. Ja kaikki äänetkin ärsyttää.
Mutta siitä vaiheesta kun pääse yli, niin sitten rupeaa helpottamaan.

Mulla on jotenkin ryytynyt olo - oon varmaan ollut tänään liian reipas ;) Kauheesti hoitanut asioita tänään.

Possu Munkki kirjoitti...

Kun ei vaan sulleki ois iskemässä tää lunssa.

HelvetinPöllö kirjoitti...

Mä en suostu siihen. Pistän oven lukkoon ja ikkunaverhot kiinni, ettei se pääse tänne. En kerta kaikkiaan suostu siihen, että se tulee tänne.
Koska se muuttuu kuitenkin miesflunssaksi jossain vaiheessa. Ja sitä ei kestä kukaan!

Laiskiainen kirjoitti...

Tsemppiä possulle, sairastaminen on tylsää. Villasukat jalkaan ja valkosipulin kynsiä, josko se pelästyttäisi basiliskon?

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Puhelin käteen ja ystäville soittelemaan, jos vain ääntä tulee Possu Munkin kurkusta. Kirjeitäkin voi kirjoitella, iloksi ja ajankuluksi. Kurkkaa ulos, ihan vain hetken, jos jaksat, se virkistää mieltä.

Possu Munkki kirjoitti...

Flunssassa ei oikein jaksa soitella eikä kirjoitella. Villasukkia on tullut pidettyä, mutta valkosipulia Possu inhoaa.