keskiviikko 26. elokuuta 2015

Lelu

Eilen posti toi Possumunkille lehden tilaajalahjana aktiivisuusrannekkeen! Se on semmoinen valkoinen muovinen ranneke, vähän kuin kello. tai käyhän se kellonakin.

Possu alkoi ohjekirjan kanssa tutkimaan vempelettä ja laittaa sinne omia tietoja. Hermo meinasi mennä, kun ranneke ei totellut. Ja vieläkään kaikki ei oo ihan selvää. Esim. unen laatua mittaava kohta. Possu painoi siitä ja heti tuli ilmoitus 98 % unessa. Possuko? Vaikka oli mielestään hereillä!!
Vielä eilen Possu ei jaksanut enempää ranneketta kokeilla, vaan vasta tänä aamuna pisti sen käteensä. Siitä sitten oli kiva aina välillä vilkuilla, montako askelta oli otettu ja montako kaloria kulutettu.

Possu lähti pyörällä töihin. Pyörä tuntui tänä aamuna jotenkin raskaalta. Sitten takapyörä alkoi lonksuttaa, ja siinä joskus loppumatkasta, kun oli vielä jäljellä muutama kilsa, huomasi Possu renkaan olevan ihan tyhjä. Se oli rikki. Ei muuta kuin taluttamaan ja soittamaan työpaikalle, että Possu myöhästyy, mutta on tulossa... hitaasti..

Aurinko porotti ja asvaltti oli kuuma. Perillä lopulta Possun naama oli ihan punainen. Kuin keitetty. Possu talutti pyöränsä työpaikan pihaan.
- Voi, kun minullakin tulisi joskus lähdettyä pyörällä töihin! Ensimmäinen vastaantulija ulko-ovella liverteli. - Nyt on niin ihana pyöräilyilma!
- Juu, Possu mutisi, eikä kertonut, miten ihana pyöräilymatka olikaan.

Sitten äkkiä soittamaan pyöräkorjaamoon, että näin kävi, ja onnistuiskos mitenkään saada pyörä korjattuna jo illalla, ettei tarttis kävellä kotiin...? Se onnistui. Possu vei pyörän korjattavaksi, ja niin hienoa oli palvelu, että pyörä tuotiin työpaikan ovelle asti siiheksi, kun Possu pääsi kotiin. ja kyllä nyt pyörä kulki keveästi ja matka joutui.

Ja sitten Possua alkoi nolottaa uusi rannekkeensa. Se pisti liiaksi silmiin lyhythihaisen paidan kanssa. Pitäisi olla joku pitkähihainen paita, jonka alle sen saisi piiloon. Possu otti sen pois ja piilotti kaappiin. sitä voisi luulla kelloksi, mutta aika isolla siinä kuitenkin lukee aktiivisuusranneke. Ja joku voi tietää muuten, että kello Possun kädessä on sellainen. se olisi noloa.

Kotona sitten Possu kävi heti uuden rannekkeen kimppuun. Montakohan tuhatta kaloria oli jo kulunut? Ei voi olla totta! Kaiken uurastuksen jälkeen vain 500 kaloria. Osasikohan vempele lttaa pyöräilyä ollenkaan huomioon, kun se askelia vaan laski?Vai oliko siinä karvas totuus, miten vähän tosiaan kuluttaa, vaikka rehkisi kuinka.
Noo, ekä siitä jo kohta loppuukin patteri. Ja uuttahan ei tohdi vaihtaa, koska käyttöohjeissa sanotaan, että vain ammattilainen saa sen vaihtaa. Eikä Possu tiedä, mistä löytää ammattilais-patterinvaihtajan. Toisaalta siellä kuitenkin annetaan ohjeita myös siihen patterinvaihtoon. Ristiriitaista, mutta niinhän se on moni muukin asia tässä elämässä.

2 kommenttia:

Osakainen kirjoitti...

Olipa minullakin sellainen kylkiäismittari, jota ajattelin käyttää lähinnä mittaamaan unen laatua. Meni rikki heti eka yön jälkeen joten siitä ei huolta. Sen sijaan minulla on askelmittari, josta tykkään. Sekin mittaa kaloreita, mutta en minä niitä yleensä katso. Tuijotan vain sitä askelmäärää. Sitten minulla on urheilusuorituksia varten sykemittari, joka myös mittaa kulutettuja kaloreita. Harvoin niitäkään katson. Nuo mittarithan laskee sen kulutuksen sykkeen mukaan, joten minulla kun ei syke nouse kuntosalilla vaikka kuinka rautaa vääntäisin, niin kulutus jää surkeaksi, vaikka kunto kasvaa ja kroppa kiinteytyy. Sen sijaan kävely jyrkkää mäkeä ulos näyttää hienoja kulutuslukuja, kun syke nousee, kun on huono kunto. Ei tuo 500 kaloria mikään huono tulos ole. Kun ihmisen peruskulutus eli se, mikä menee vaikka vain paikallaan makailisi on jotain 1500-2000 kaloria, niin aika paljonhan sitä saa syödä, jos liikunnalla vielä kuluttaa 500 lisää.
(oikein tässä innostuin ;D)

Possu Munkki kirjoitti...

Mä luulin, että vehje on niin fiksu, että mittaa kaiken kulutuksen, myös sen paikallaan makoilun, jos se kerta unen laadunkin pystyy mittaamaan. Niin kauhistuin, etten sen enempää ollut kuluttanut, vaikka talutin pyörää niin lujaa, kuin pystyin, siinä auringonpoltteessa, kun oli kiire, kun olin oikeestaan ihan jo pyöräilyvauhdillakin myöhässä... No testaan joskus. Makaan paikallani ja katson, onko koneen mukaan kaloreita kulunut. Tänään en kahdannut laittaa mittaria käteen. Sitten vasta, kun sen voi kätkeä piiloon paidanhihan alle.