sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Palkinto

Nyt, ennen ku tulee seuraava plussatulos ;) , lähden kiireesti palkitsemaan itteni viime viikon pudotuksesta. Eli kylpylään polskimaan :D

Ens viikon uhkanhan Kaneli lupasi toteuttaa mun puolesta. Kaneli-parka, tuskin selviää rangaistuksetta, mutta lisätään silti uhkaan vielä vaihtoehto, että jos tapahtuisikin sellainen epätodennäköinen ihme, ettei rangaistus toteudukaan, niin sitten Kaneli joutuukin palkitsemaan itsensä jollain kivalla jutulla.

Jännitystä jännitystä..

Navigaattoriseikkailu

Tänään pääsin taas testaamaan kännykän hienoa navigaattoria...

Olimme Rinkelin kanssa menossa yhteen paikkaan ihan vieraassa kaupungissa. Sovimme treffit Rinkelin pihaan. Rinkeli oli lupautunut kuskiksi, joten hyppäsin siinä Rinkelin kyytiin.

Lähdimme ajelemaan. Noin puolessavälissä matkaa Rinkeli kysäisi muina miehinä, että kai mä osasin reitin sinne paikkaan? - No en, vastasin. - Luotin, että sinä osaat, kerta reissua ehdotitkin ja olet kuski.
- En mä siellä mihinkään osaa, Rinkeli vastasi. - Mites nyt löydetään perille?
- no mulla on kyllä puhelimessa navigaattori, sanoin. - Muistatko osoitteen?
- No en

Hmm... muistin että siinä lähellä oli yksi koulu. Jospa navigaattori osaisi hakea sen koulun nimen perusteella. Yllättävää kyllä, se tunsikin koulun ja alkoi opastaa.

Kännykkänavigaattorin huonoja puolia on vaan se, että reittioppaan ääntä ei tahdo kuulla. Yksin ajaessani pidän kännykkää korvalla koko ajan kuullakseni ajo-ohjeet. Nyt oli helpompaa, kun toinen ajoi. Juttelimme niitä näitä. Yhtäkkiä kännykästä kuului jotakin.
- Mitä se sanoi? Havahduin. Laitoin kännykän kiireesti korvalleni : - Niin? Kysyin vaistomaisesti, mutta eihän nainen enää mitään puhunut. Katsoin siis ruudun karttaa. Suoraan eteenpäin vain. Mitä se sitten oli mutissut?
Ahaa, tuntinopeus oli punaisella. Ylinopeudestahan se oli varoittanut.
- Hei, Rinkeli, sinä ajat ylinopeutta.
- Höpö höpö, Rinkeli sanoi. - Mittari näyttää pikemminkin liian vähän. Ei sinun navigaattoriisi ole luottamista.

- Käännytäänkö tästä? Rinkeli kysyi moottoritien päässä, kun tuli ensimmäinen ramppi kaupunkiin.
- Ei näytä kääntymistä. Suoraan vaan, minä sanoin.
Pian kännykästä kuului taas jotakin mutinaa. - Mitä se sanoi? Vedin taas kännykän korvalleni : - Niin mitä haloja!? Rinkeli nauroi : - Ei se sinulle vastaa. Nauroin myös. Tuli seuraava käännös kaupunkiin, mutta navigaattori näytti edelleen vaan suoraan. Samassa huomasin, että siinä luki, että se etsii paikannusta.  - Niin mistä se kääntyy? Rinkeli kysyi. - Kaupunki jää jo kohta kokonaan taakse.
- En minä tiedä. Tämä on jumittunut paikalleen. Käänny tuosta seuraavasta.
Rinkeli kääntyi.
- Ja seuraavasta ehkä oikealle?
- Niin minäkin luulen.
-Minä luulen, että nyt pitää mennä suoraan, Rinkeli arvioi sitten.
- Varmaan joo, vastasin samalla, kun yritin räpelöidä navigaattoria. Yhtäkkiä se alkoikin näyttää taas meidän sijaintia kartassa, mutta kohteen se oli kadottanut.
- Aja 300 metriä ja käänny oikealle, naisääni sanoi nyt yllättävän lujaa.
- Se käskee oikealle, Rinkeli ilahtui.
- Mutta ei se voi olla oikein. Sehän vie takaisin ohitustielle.
Räpelöin edelleen navigaattoria.
- Mun suuntavaisto sanois, että pikemminkin tästä vasemmalle, Rinkeli sanoi.
- Niin minäkin luulen.
Ja yhtäkkiä kiljaisin : - Hei se on tuo talo tuossa!
- Niin onkin, Rinkeli totesi. - Hyvinhän me osattiin.

- Tee U-käännös, jos mahdollista, sanoi nainen navigaattorissa.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Pienikin ponnistus on aina eteenpäin

...ja tuottaa pikkuhiljaa tulosta. Myös suursiivouksessa.
Eli Possumunkin Maailman Tylsimpään Joulukalenteriin lisätään tänään :

Keittiönlaatikoista leikkuulauta sekä toiseksi ylin laatikko, joka sisältää haarukoita, veitsiä, lusikoita ym...
Pesin ja kiillotin ne kaikki. Ja koska niitä oli niin hurjasti, annoin osalle lähtöpassin ja pakkasin ne muun kirpputorille lähtevän roinan joukkoon.

Eli lisätään tuo äsköinen teksti tämän listan loppuun :

27.9 pesty pikkueteisen katto, seinät, lattianraja, lattia, ovet, ovenikkunat
28.9 pesty seuraavan eteisen katto, seinät, peilit, lattia myös kenkätelineen alta ;)
29.9 Keittiönlaatikoista leikkuulauta sekä toiseksi ylin laatikko, joka sisältää haarukoita, veitsiä, lusikoita ym...Pesin ja kiillotin ne kaikki. Ja koska niitä oli niin hurjasti, annoin osalle lähtöpassin ja pakkasin ne muun kirpputorille lähtevän roinan joukkoon.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Pelottelua!!

Ihan pakko pelotella lisää Kanelia ;) Tänä iltana (siis normaalien päiväruoka-jättiannosten LISÄKSI!!) söin :

2 palaa pitsaa, salaattia, Cokista, 2 vanilja-vadelmamuffinsia, jäätelöä, ainakin 6 suklaavohvelia, puoli pussillista toffeekarkkeja, kuivattuja hedelmiä...

Kynttilän valossa, sateen ropistessa.

Jokos, Kaneli, vapiset? ;P

PUNKKI !!!?

Possumunkin kädessä on rengas. Ei mikään rannerengas. Pikemminkin niinku tatuointi. Possumunkki ei vaan oo ottanu tatuointia. Se on tullu ihan ittestään. Täs joskus..
Aika moni on jo kommentoinu sitä rengasta. " Mikä toi on!Mee heti lääkäriin. Se voi olla P U N K K I!!!"
Sen seurauksena Possumunkki laittoi pitempihihaisen paidan, ettei rengas näy. Mutta tänään tuli taas vähän sitä vilautettua sen seurauksena, että väitettiin sen olevan jo ihan SELVÄ TAPAUS. Enpä usko. Punkkikirjassa sanottiin, että punkki-ihottuma ei kutise. Toi kutisee. Eikä punkkikirjan punkki-ihottumat ollu muutenkaan ton näköisiä. Ei se voi olla. Sitäpaitsi Possumunkki ei tykkää lääkärissä käynneistä. Lääkärit on pelottavia, terveydenhoitajat on vielä pelottavampia. Tosin punkitkin on pelottavia. Nyt jää vain ratkaistavaksi kysymys :

ONKO PUNKKI PELOTTAVAMPI KUIN LÄÄKÄRI????

torstai 27. syyskuuta 2012

Ketsuppia, ketsuppia...

Mua ei pitäis päästä kauppa-asioille. Oon siihen liian hattarapää. Yleensä unohdan aina just sen, mitä lähdin hakemaan, ja raahaan kotiin kaikkea muuta. "Tee kauppalista," sanotte te varmaan nyt. Niin, kauppalista on hyvä. kyllä mä usein teenkin. Mutta sitten, kun pääsen kauppaan, niin sitä kauppalistaa ei löydy mistään. Ja joudun kumminkin taas toimimaan muistin ja intuiition mukaan. Ja usein käy niinkin, etten kauppalistaa tehdessä tarkista ollenkaan, mitä kaapissa on, vaan luotan siinäkin muistiini.

Tänään tein tarkan kauppalistan leivontakirjan mukaan. Listaan ensimmäiseksi kirjautui "MUFFINSIVUOKIA", sillä muistin, että viimeksi leipoessani niitä ei ollutkaan. Sitten tuli niitä tavallisia : voita ja maitoa jne... Kauppalistaa EN unhotanut kotiin, vaan sujautin sen kassiini. Hieno aloitus, eikö?

Ajoin kauppaan. Astuin Valintatalon ovesta sisään. Jäin seisomaan oviaukkoon ja etsimään kauppalistaani. Hetken aikaa tönötin siinä tientukkona kesken töistätulo-äkkiä-kaupassakäyntiruuhkan, ja yritin löytää sitä laukustani. Uskomatonta, mutta sitä ei löytynyt. Kaikkia muita lappuja oli kassissa, mutta ei sitä kauppalistaa. Niinpä, huolellisista valmisteluista huolimatta jouduin kuin jouduinkin, taas kerran turvautumaan muistiini. Ostiin salaattiaineksia, jauhelihaa, maitoa, voita, suklaata ja kassalle. Juuri, kun kassajonossa oli vuoroni koittamassa, muistin mitä varten kauppaan olinkaan lähtenyt : Ne MUFFINSIVUOAT!!
Juoksin hakemaan muffinsivuokia. Silmiin osui myös sinappi, ja siitä muistin, että kotonahan on ketsuppikin lopussa! Nappasin siis mukaani ketsuppipullon myös ja takaisin jonoon.

Maksaessa löysin ostoslistani. Olin tietysti laittanut sen rahapussiini. Miksi en ollut osannut sieltä luonnollisesti sitä hakea?

**

Kotona ostoksia tyhjentäessä huomasin kaapissa ihan uuden, avaamattoman paketin MUFFINSIVUOKIA. Olin siis jo jollain aikaisemmalla kauppareissulla muistanut niiden vajauksen. Ja jääkaapissa huomasin olevan peräti kaksikin uutta ketsuppipulloa ennestään. Samassa muistin tilanteen toistuneen jo edellisellä kauppareissulla. Yhtäkkiä muistiin oli vilahtanut jostain jo aikaisemmin ajateltu ajatus, että "ketsuppi on lopussa!" Se ketsupin loppuminen oli iskostunut tajuntaani niin, että edelliselläkin kerralla olin ostanut ketsuppia, vaikka jo aikaisemmin olinkin ketsuppivaraston täydentänyt. Nyt on siis jääkaapissa 3 täyttä pulloa ketsuppia, että ihan heti ei ketsuppi tästä talosta tule loppumaan....





Vanilja-vadelmakakut..

Tänään en  laihduttanu. Tänään leivoin ja söin karkkia. Valmistelua huomisia vieraskutsuja varten :)

Tässä leipomani hienot vanilja-vadelmakakut kirjan kuvassa :




ja.....


tässä
Possumunkin leipomina :
laa la lallal lal laa........


Hyviä ne oli silti. Lisäsin taikinaan vielä vähän suklaata... Ja söin heti kättelyssä kolme...

*pälyilee ja hipsii nolona pöydän alle piiloon...*

Mitähän tuo Kaneli tuumaa, kun mä en ees yritä päästää sitä herkkupäivästä...

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Maailman tylsin Joulukalenteri

Maailman Tylsin Joulukalenteri, eli Possumunkin suursiivouslista,  aloitettu. Tavoitteena on (lähes) joka päivä edes jotakin!

27.9 pesty pikkueteisen katto, seinät, lattianraja, lattia, ovet, ovenikkunat
28.9 pesty seuraavan eteisen katto, seinät, peilit, lattia myös kenkätelineen alta ;)

Uusi punnitustulos

Tänä aamuna vaaka näytti 76 kiloa. Siis kilo vähemmän kuin viime viikolla ja pitkään aikaan. Ja täähän on se mun tähän mennessä matalin paino. Ehkä mahdollisesti jotenkin olis sellainenkin mahdollisuus, että se olis viikon päästä uhkapäivänä jopa alle 76..??? Ehkä mahdollisesti vois käydä vielä niin, että Kaneli menettäisikin Suuren Herkkupäivänsä, jonne Possumunkki laatii Menun ;) Mutta se on vain yksi pieni mahdollisuus. Todennäköisempää on, että mun Herkuttoman Kotiruokakuurin jälkeen paino alkaa taas nousta, etenkin, kun perjantai-illalle oon suunnitellu vielä vierasmenua. Tuskin itse pystyn ihan vaan vierestä katsomaan, kun vieraat mässää. Menkkaturvotuskin on todennäköisesti vielä ens viikkoon luvassa, joten näiden muiden lisäksi viimeistään se tulee pitämään painon ylhäällä. Että :

VALMISTAUDU KANELI, HERKKUPÄIVÄ LÄHESTYY!!

Seuraavat uhkapäivien rangaistuksethan on siis :

3.10. 1) Kerro blogissasi, millainen herkkupäivä minun (Kanelin) tulee viettää rangaistuksena sinun plussauksestasi. Saan itse valita päivän kahden viikon sisällä.

 17.10. Saat käydä vaa'alla vain kerran ennen seuraavaa virallista punnitusta. Valitse itse sopivin ajankohta tälle välipunnitukselle.

 31.10.  Jos ei, niin viikon ajan joka päivä yksi pala tummaa suklaata. Mutta vain yksi, eikä mitään muuta sokerijuttua  ja joka päivä. (tähän mulle luvattiin vaihtoehtoisesti Fazerin Sininen)

Ja paino jota uhkausten voimalla tavoittelen, on siis ALLE 76!!


Mutta oikeesti, täytyy todeta, että oon ihan tyytyväinen tähän tämänaamuiseen, sillä mun painohan on pitkään jumittanu vaan samassa 77-78:ssa. Tuo kotiruokaviikko tais tehdä mulle hyvää. Kiitos Jani, hyvästä ehdotuksesta! Yritän nyt pysyä vähän samalla linjalla, vaikka rangaistus loppuikin.

Ja mun viime viikkojen painokäyrähän on mennyt tähän malliin :
77,5
77
78
78
77
76,5
78
77
76
78,5
77
77
76

Hui, tuon listan logiikan mukaanhan seuraava paino pitäis olla taas 78...!! 

tiistai 25. syyskuuta 2012

Aina pikkasen lipsua täytyy ;)

Viimeinen rangaistuspäivä takana. Ihan täydelliseen herkuttomuuteen en oo pystyny, mutta eihän se oo dieetti eikä mikään, jos ei siitä pikkaisen lipsuakin pitäisi. - Rangaistusdieeteistä puhumattakaan. ;)

Päivän menu :

Klo 7 : Kahvia ja 2 ruisleipää

Klo 9  : kahvi ja ruisleipä

(nää ruisleivät pitää aina sisällään oivariinit + ehkä pari juustosiivua.)

Klo 12 : kalavuokaa, pinaattilättyjä, makaronisalaattia, näkkäriä, maitoa, kahvia, suklaapíkkuleipä

Klo 14 : Kahvia ja ruisleipä, suklaapipari,  pari pientä omenaa ja viinirypäleitä

Klo 17 join kylässä pullakahvit ja meni siinä yksi suklaapiparikin vissiin.
Lähdimme sitten uimahalliin. Uiskentelun jälkeen loukkasin uintikaveria kieltäytymällä tulemasta enää kylään. En nimittäin halunnut altistua enää millekään pakkopullalle, pitsoista ja suklaakekseistä puhumattakaan!

Kauppaan kuitenkin poikkesin kotimatkalla, ja ostin sieltä monenlaista herkkua. Ajattelin lisätä ytyä Kanelin herkkupäivän toteutumiseen, joten suunnittelen vieraiden kutsumista ja vieras"Menua" perjantaille. Ja nälkäisenä kaupassahan sitä keksiikin ne kaikkein parhaat herkkuideat ;)

Kotona iltasella vielä totesin, että Joulu taas tulla jollottaa, ja viime vuonna tähän aikaan suunnilleen, taisin olla jo toteuttamassa Maailman Tylsintä Joulukalenteria eli joulusiivousta tapaan "Joka päivä edes jotakin." Noo, ainakin lähes joka päivä. Uimahallista saamani lisäenergian siivin aloitin urakan siivoamalla pikkueteisen katosta lattiaan. Siis katto, lamppu, seinät, patteri ja sen taustat, ovi, ovi-ikkuna, lattianraja ja lattia. Ensimmäinen luukku on siis avattu Maailman Tylsimmästä Joulukalenterista. Ja tää ei oo tarkotus syyllistää ketään, vaikka ei haluaisikaan tehdä suursiivousta jouluksi. Mä en ajattele, että se pitää tehdä. Joulu tulee hyvin villakoirien keskellekin. Mutta haluan yrittää saada edes kerran vuodessa perusteellisen siivouksen tehtyä, ja mullehan sitä siivousinspiraatiota ei kyllä koskaan ittestään tuu. Niin siinä toimii vähän sama idea kuin painonpudotuksessakin ; aikarajan laittaminen, johon mennessä jotain on tapahduttava. Ja koska ihania kevätiltoja ei ainakaan viitti siivoukseen tuhlata, niin miksipä en siivoaisi sitten näinä pimeinä syysiltoina, jolloin on toive saada suursiivous tehtyä jouluksi. Vähän kerrallaan. Jos kaikki ei valmistu jouluksi, niin sekään ei oo katastrofi. Yhtä kiva on saada paikat nuohotuksi vaikka tammikuussakin.





P.S. Varhaisemmassa oon kuin viime vuonna. Ihan näin aikaisin en Kaikkien aikojen tylsintä joulukalenteria aloittanut. Vasta lokakuun lopulla avasin ensimmäisen luukun

maanantai 24. syyskuuta 2012

Kuudes päivä

Hahaa, jo kuudes päivä. Kohta rangaistus lusittu ;)

Päivän syönnit :

Klo 8 : Kahvia ja 2 juustoruisleipää

Klo 10 : 3 pientä omppua

Klo 12 : Kalalaatikkoa, salaattia, näkkäriä ja maitoa, kahvia

Klo 14 : Kahvia

Klo 16.30 : luonnonjugurttia, mysliä, mehukeittoa

Klo 18.15 : omena

Klo 21.15 juustoruisleipä

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

4. ja 5 perinteinen kotiruokapäivä

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Samoin sekä 4. että 5. päivä Normaalia, Perinteistä Kotiruokaa.

Lauantai meni näin :

Klo 7 : Kahvi ja ruisleipä

Klo 8.30 : Kahvi ja juustosämpylä

Klo 10 : Kahvi ja pullapala 
(Meillä kotona on aina ollut tosi ihana pullaperinne. Ihan tulee nostalgiset lapsuusmuistot mieleen, kuinka äidin kanssa leivottiin ;)  Pullaa ei mikään voita)

Klo 11 : Mustaamakkaraa suoraan torilta (Tää on myös kuulunut meidän lauantaiperinteisiin mun lapsuudessa)

Klo 14 : Palvattua possunlihaa toiselta torilta

Klo 17 :  Mansikkamustikkakiisseliä

Klo 19 : Juustovoileipä ja lasi maitoa

Lisäksi aina välillä napsittu luumuja...


Ja Perinteinen Sunnuntaipäivä :

Klo 9 : Kahvi ja ruisleipä

Klo 11 : Perunaa, kalkkunapihviä ja kasviskastiketta, salaattia, leipää, juustoa, maitoa. Jälkkäriks mansikka-mustikkakiisseliä jäätelösilmällä

Klo 13 : Kahvia ja muutama pala perinteistä pullaa

Klo 19 : Kahvi ja ruispala paistetun kananmunan ja salaatin kera.

:)


perjantai 21. syyskuuta 2012

Jo kolmas perinteinen päivä

Selvisin tosiaan siis eilisen illan (klo 17 jälkeen) syömättä enää mitään. Illalla oli aika nälkä, ja vissiin yölläkin, koska just ennen heräämistä mietin unessa makkarakioskille menoa. :) Aamulla ei kuitenkaan enää nälkä tuntunut. Sillon ei enää tehnyt mieli kuin KAHVIA. Yhden näkkäripalan otin kuitenkin kyytipojaksi. Tämä oli siis päivän ensimmäinen syöminki eli :

Klo 7 : 2 kuppia kahvia ja pala näkkäriä

Klo 9 : kuppi kahvia ja näkkäri

Klo 11 : omena

Klo 12 : tonnikalapastaa, salaattia, maitoa ja näkkäriä, kahvia

Klo 14 : kahvia ja omena

Klo 18 : 2 jälkiuuniruispalaa + naudanleikettä, juustoa, kurkkusalaattia, oivariinia, lasi maitoa, viili + lakkahilloa, 2 omenaa

Selviäisköhän sitä taas illan syömättä muuta...?


torstai 20. syyskuuta 2012

Toinen perinteinen päivä kotiruualla

Huh, mikä vastatuuli kotiinpolkiessa! Melkein heikottaa. Johtuu varmaan suklaanpuutteesta, sillä tänään herkuttoman perinne-kotiruokaviikon toinen päivä menossa. ;) Tänään olen syönyt näin :

Klo 7 : 2 kuppia kahvia ja yks näkkäri, päällä oivariinia

Klo 9 : 2 kuppia kahvia ja pala ruisleipää, päällä oivariinia

Klo 12 : lihakastiketta. perunaa, salaattia, maitoa, näkkäriä, kahvia

Klo 14 : kahvia ja omena

Klo 17 : viili ja marjoja

Ja ilta on vielä edessä. Ehkä vielä tulee jotain syötyä..? Toivottavasti ei. :)

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Normaalia, perinteistä kotiruokaa

Eka päivä normaalia kotiruokaa takana. Ehkä perinteistäkin, vaikkei mitään klimppisoppaa tai talkkunavelliä ollutkaan. ;) Onhan Suomessa kuitenkin syöty pitkään jo erilaisia keittoja, kalaa sekä marjoja ja viiliä, joista ruokani koostui.

Jani, joka tän rangaistuksen keksi väitti, ettei oo koskaan kuulu mun retostelevan täällä, että oisin mättäny innolla vaikka jotain makkarakastiketta, että mätän vaan herkkuja. No niitä etupäässä, mutta jos tarjolla on oikein hyvää ruokaa, niin kyllähän sitäkin mättää mielellään. Kuten vaikka itsetehtyjä kaalikääryleitä tai...Makeanpersohan mä etupäässä yleensä oon...Herkuista kai mun ylikilotkin etupäässä on tullu. Mulla kääntyy kyllä helposti niin, että korvaan ruuat herkuilla... Mutta... Nyt napsahti se viikon "normaaliruoka"kuuri ilman mitään herkkuja, ja tänään tuli kyllä sitten ihan reippaasti mätettyä sitä ruokaakin. Eikä paino tän päivän aikana oo ainakaan laskenu... Pitäis siis koittaa pysyä kohtuudessa myöskin normaalien perinteisten kotiruokienkin kans.

Näin meni päivä :

Klo 8 : 2 kuppia kahvia

Klo 10 maissa yks omena

Klo 12 : vihanneskeittoa, maitoa, 2 sämpylää, leikkelettä, kahvia

Klo 14.30 : ruisleipää ja savukalaa, kahvia, appelsiini

Klo 18 : ruisleipää ja savukalaa
 
Klo 21 : marjoja ja viiliä

Noh, miltä kuulostaa? Oliko tarpeeksi normaalia ja perinteistä? Hyväksyisikö isoäitikin tämän Menun?



Uhkaava uhka-aamu

Tänään oli siis taas se päivämäärä, jolloin uhkapunnitus tapahtui. Niinpä sydän väpättäen nousin vaakalle ja tihrustin lukemaa.  76 on ollut pienin tähän mennessä saavutettu lukema, joka pitäisi alittaa. Vaaka näyttää : 77! Sama lukema siis, kuin viikko sitten, joten taas kerran joudun toteuttamaan rangaistuksen. Tällä kertaa se oli :

Jos et saa seuraavalla kerralla tavotetta kasaan, niin syöt viikon NORMAALIruokia eli kunnon perinteistä kotiruokaa vailla mitään ylimääräisiä herkkuja ym. :)

 Että, voi voi, viikon herkuttomuus, ja tavallista kotiruokaa. Sitähän saa onneks kaikkein pienimmällä vaivalla työpaikkaruokalassa. Herkuttomuus voi tehä tiukkaa. Mahdankohan mä selvitä siitä tentistä..? Mitäs sit jos mä ihan vahingossa lankean..? Eipä vais, täytyyhän siihen pystyä, ja hyvää tekee mulle. Jospa se vaikka auttais mua pääsemään seuraavan 2 viikon aikana tuohon tavoitteeseeni alle 76, ja säästäis Kaneli-paran herkkupäivältä ! ;) Sillä seuraava rangaistushan on :  

3.10. " Kerro blogissasi, millainen herkkupäivä minun (Kanelin) tulee viettää rangaistuksena sinun plussauksestasi. Saan itse valita päivän kahden viikon sisällä."


Koittakaa nyt te lukijat pitää mut oikein erityisessä kurissa seuraavan 2 viikon aikana, että pääsisin tavoitteeseeni, sillä muuten tässä on vaarassa, ei vain Possumunkin, vaan myöskin Kanelin dieetti!! Apua, mikä taakka mun pulleille harteilleni onkaan nyt laskettu...


Ja tässä koko painoseuranta ja rangaistuslista ;)

tiistai 18. syyskuuta 2012

Hillitön nälkä

Tänään Possumunkilla on ollut oikea nälkäpäivä. Koko ajan nälkä, ja vieläkin, vaikka oon syöny ku hevonen! Miten voi laihduttaa, kun omistaa näin valtavan ruokahalun??

Aamulla join vaan kahvit, sillä leipä tuli edellisiltana syötyä loppuun, niin jääkaapissa oli vain valo.

Siinä kello 9 join aamukahvia ja taisin sen kaveriksi syödä ainakin yhden omenan.

Klo 12 oli sitten jättiläisnälkä ja söin VALTAVAN annoksen risottoa ja salaattia, maitoa ja näkkäriä

Iltapäivällä kahvien kans meni melkein paketillinen keksejä, sekä pari omenaa

Töitten jälkeen lähdin rentoutumaan kylpylään. Ettekä usko, mutta sinne päästyä oli taas niin nälkä, että sorruinkin menemään sinne kahvilan puolelle ensin. Ajattelin ottaa vaikka kahvin ja sämpylän. Hintavertailu osoitti kuitenkin, että samalla hintaa saisin kokonaisen keittolounaan, johon kuuluu keitto, vesi, leivät, jälkiruokahedelmä ja kahvi, joten otinkin sen. En oo muuten koskaan tajunnu, miks pelkkä kahvi ja vaivainen kahvileipä maksaa saman kuin kunnon ateria, johon saa lisäksi vielä sen kahvin ja leivän??? Selittäkää joku se mulle, jos taidatte.

Vois kuvitella, että kahden aterian jälkeen olis niin ähkyssä, ettei jaksais enää ees kuvitella mitään uimisia. Pah, mutta jättimaha ei tullu ees täyteen. Ei nyt nälkäkään jääny, mutta olo oli aika sopiva...!
Vedessä lilluttelu oli kyllä rentouttavaa ja aika kului nopeasti.
Palatessa poikkesin vielä yhdessä jätti-hypermarketissa etsimässä koukkuja, joilla voi turvallisesti ripustaa tuikkulyhtyjä ulkokatokseen. Tavaraa oli ties minkälaista, etenkin niitä tuikkulyhtyjä oli pienen yksiön verran esillä. Koukkujen etsiminen oli kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta, kuten vanha sanonta kuuluu. En tiedä, mikä ois parempi sanonta kuvaamaan nykyajan megamarkettia. Myyjän ja koukut löydettyäni yritin paniikissa löytää kassaa ja ulospääsyä siitä kamalasta hehtaarihallista. Edes kesällä marjametsässä en ollut niin pahasti eksyksissä, kuin tänään siinä kauhumarketissa. Ulospääsyn löydettyäni kiirehdin ÄKKIÄ autolle ja kaasutin nopeasti tieheni.

Nyt olen kotona. Tuikkulyhdyt on viritelty valaisemaan pimeyttä. Tuulen kohina ja sateenropina kilpailevat äänekkyydestä pyykkikoneen jyrinän kans. Ja mulla on taas nälkä!! Jos huomenna ei ois uhkapäivä, saattaisin sortua syömään vielä ties mitä. Mutta nyt ei viitti, ettei paino olis ihan mahottoman monta kiloa yli tavoitteen.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Lettuja Hesburgerista!

Ai että. Tuli luettua Rozin blogista letuista. Ai että tulikin nälkä. Nyt maistuis eturuuaksi sellanen ihana suolanen lettu. Täytteenä jauhelihaa, paprikaa ja juustoraastetta. Jälkkäriks vois syödä lettua vaikka jäätelön ja omenahillon (joka on vielä tekemättä) kans. Ois ihanaa! Kuten jo Rozille totesinkin, tykkään letuista, mutta en niiden paistamisesta. Kauhea urakka, seistä kuuman hellan ääressä rasvankäryssä niitä kääntelemässä. Sen jälkeen käryää koko kämppä pitkän aikaa. Mutta jos sellaseen urakkaan ryhdyn, niin yleensä teen sitten samantien sekä suolaisia lättyjä ruuaks, että loput säästän makean täytteen kera kahvileiväks.

Letut on kyllä hyviä, jos ne joku toinen vaan paistaa. Kerran oltiin Rinkelin kans Hesburgerissa. Mietittiin, mitä otetaan. Hoksasin sitten listasta jotain ihan uutta, LETUT! Hei täältä saa lettujakin, innostuin. - Minäkin otan niitä, Rinkelikin ilahtui. Pettymys oli suuri, kun tarkempi tarkastelu osoittikin listassa lukevan lettujen sijasta LELUT! Miks muuten Hesburgerissa ei oo jo keksitty myydä lettuja?? Siellä kun rasva käryää jo muutenkin, niin lettukäry menis kevyesti kans siinä samassa...Hesen letut suolaisella ja makealla täytteellä, - mikä myyntiartikkeli!!
Onhan kaupassa sitten niitä paketissa olevia valmiita lettuja, mutta en oo ikinä ostanu, enkä osta. En usko, että semmoset tehdaslätyt on hyviä.

Tänäänoon kuitenkin pysyny aika hyvin aisoissa syömisten suhteen. Letuista oon vain haaveillu vasta nyt illalla. Ruuaks söin omenariisipuuroa. Se on hyvää, mutta pitää yllättävän heikosti nälkää. Lähes koko ajan on nälättäny. Lisäks oon syöny leipää ja omenaa sellasenaan, moneen otteeseen. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, sanotaan. Mut jotenkin musta tuntuu, että omena turvottaa. Tekeekö omena omenavartalon? Ehkä omenaakin pitäisi syödä vain se yksi. Mutta kun niitä on kassillinen kaapissa, ja emäntä on liian laiska tekemään niistä hilloa, niin eihän se auta sitten muuta kuin yrittää vaan syödä.

Sitte tässä hoksasin, että se on kuulkaa ihan kohta JOULU! Pitäisköhän aloittaa taas viimevuotiseen tapaan se Maailman Tylsin Joulukalenteri eli joka päivä edes joku pikku juttu siivouksen kohteeksi. Viime vuonna ainakin se meni niin kevyesti ja sit oli niin itsetyytyväinen olo, kun olin saanut tehtyä vanhanajan kunnon suursiivouksen jouluksi. Jostainhan se itsetyytyväinen olo pitäis saavuttaa, kun ei tää laihdutus ainakaan tuota muuta kuin epäonnistumista ja rangaistuksia. Jotka tosin on ihan itsekinuttuja.. ;)

Ei-ihmiset ja joo-ihmiset

On ei-ihmisiä ja joo-ihmisiä. Jotkut suostuu aina kaikkeen, toiset ei koskaan. Possumunkki on ei ihminen. Tai  ehkä enemmänkin katotaan-ihminen. Katotaan lähempänä. Se on paha mennä kovin mitään lupailemaan, kun ei tiedä, mikä on tilanne vaikka kuukauden päästä. Siks on parempi sanoa ensin ei tai vaikka katotaan. Ei sitoudu mihinkään, eikä joudu pettämään toista, kun ei pystykään toteuttamaan lupaustaan.

Joo-ihmisiä on Possumunkin tuttavapiirissä kahta lajia. Toiset on niitä, jotka lupaa paljon, ja myös toteuttaa kaikki ne lupaukset. Luotettavia joo-ihmisiä. Mutta sitten on niitä joo-ihmisiä, joita Possumunkki ei voi ymmärtää. Tyyppejä jotka vastaa kaikkeen iloisesti joo- ja tehdään niin- ja kyllä minä... Mutta jotka unohtaa samantien, joo vastattuaan, koko asian. Ei ilmesty paikalle, ei toimita lupaamaansa asiaa, vaikka on asiaa kysyttäessä vastannut iloisesti joo. Tätä Possumunkki ei mmärrä alkuunkaan, sillä Possumunkki arvostaa enemmän tekoja kuin sanoja. Tällaiset ihmiset perustelee yleensä, ettei voi sanoa ei, koska toiselle tulee paha mieli. Pah, eikö siitä vasta paha mieli tulekin, kun jättää lupauksen toteuttamatta?! Kyllä ainakin Possumunkille tulee. Paha mieli ja luotto menee.

Eli OPETELKAA SANOMAAN EI, SILLOIN KUN TARKOITATTE EI!!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Tänään oli aikamoisen hieno syyspäivä. Tuli ulkoiltua. Ja iltasella istuskeltua vieraitten kans takapihalla kynttilälyhtyjen valossa.  Sää oli lämmin ja kirkas tähtitivas.

Syömiset :

Aamukahvi ja pari leipää

pari leipää ja omenariisipuuroa

lihakastiketta, perunaa, kurkkua ja puolukkaa

kahvia ja omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta

suklaapehmis

kauratoskaomenaa ja jäätelöä

Eikös olluki aika herkullinen menu tänään? ;)

lauantai 15. syyskuuta 2012

Päivän menu lauantai

Klo 9 : kahvia ja juustovoileipää

Klo 13 : kalakeittoa, leipää, juustoa, maitoa

Klo 15 : kahvia ja 2 palaa omenapiirakkaa + vaniljakastiketta, keksi

Klo 17 : kahvia ja suklaapiirakkaa

Klo 18 : muutama karkki, luumu ja muutama viinirypäle

klo 21 : ruisleipä juustolla kinkulla ja kurkulla, 2 omenaa, suklaakeksi ;)

perjantai 14. syyskuuta 2012

Muistitesti : tän päivän syömiset

Koitanpa vähän viritellä muistia, että mitä tänään tulikaan syötyä.

Aamulla  kahvia ja sekaleipää
N klo 11 kahvi ja munkki

päivällä ruisleipää, kinkkua juustoa

klo 19 : pulla ja kaakaota

nyt yöllä vielä ruisleipää, pari keksiä

-Sitä ruisleipää tuotiin kaupassa just hyllyyn. Se oli vielä ihan lämmintä. Nams, mitä herkkua.

Kirpparilta tein tänään löytöjä. tuli ostettua kassillinen vaatteita. Sovittelin kaikki ensin sovituskopissa, kun noi koot voi vaihdella ihan miten sattuu. Oon kokeillu kaupassa joskus XL- ja S-koon paitoja, jotka on ollu ihan samankokoisia! Miten on mahdollista???
Hairahduin varaamaan myös kirppispaikan itselleni, joten alkoi vaatteiden plärääminen. Mikä ilo onkaan viedä kirpparille myyntiin LIIAN ISOJA vaatteita! :)

torstai 13. syyskuuta 2012

Kiusauksista eroon

Tänään päätin taas kerran hävittää kaikki kiusaukset kaapeistani pois uuden terveellisen elämän tieltä. Söin siis sekä Kismetit että jätskipaketinlopun pois häiritsemästä! ;) Hyvää oli!

Marjat jätin koskematta, koska nehän on terveellisiä, joten ei haittaa, vaikka niitä onkin pakkasessa. Soveltuvat mainiosti laihduttajan pakkaseen.

* Possumunkki hymyilee enkelimäisen kiltisti..*

 Mullahan ei siis yleensä oo mitään herkkuja kaapissa jemmassa     (kauaa...)


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kesäjojo syysjojoksi uusi punnitustulos

Tämän aamun punnitustulos oli .......77. Eli sama kuin viikko sitte. Tein tässä samalla yhteenvedon kesän jojopeleistä eli viikottaiset punnitustulokset on pomppineet näin :
77,5
77
78
78
77
76,5
78
77
76
78,5
77
77

Jojo on kiva lelu. Oon aina tykänny siitä ;P Vielä KYMMENEN kiloo pitäis saada pois. KYMMENEN, sehän on kauhee määrä, kun en saa lähtemään enää kiloakaan. Mun kaikki energia menee siihen, kun yritän saada ees tän painon pysymään, ettei tuu takasi kaikki ne kilot, jotka joskus vuos sitte pudotin.

No vanha vitsi. Nää natinat te ootte kuulleet varmaan jo satamiljoonaa kertaa. Miks ei sit mitään tapahu? No tässähä oli justiin pitkä kuuma kesä, ja lomat ja kaikki. Kesällä tulee syötyä jäätelöä. Sitä on ihan pakko saada kesällä viilennykseks. Ja lomalla nyt syö, miten sattuu. Ei kesällä voi laihduttaa. Nyt alkaa kesä olla jo menny, mut näin syksyllä taas on pimeetä ja väsyttää, niin pitää saada suklaata. Ihan vaan omaks piristykseks, että jaksaa tätä pimeyttä. Sit tuleeki jo kohta joulu, ja sillo sitä vasta syödäänki! ;)

Vähän heikolta siis näyttää. Mutta Possumunkki syö kaiken muun paitsi sanansa. Listasta näkee, että 76 on pienin paino, johon tällä erää oon yltäny. Se pitäis uhkapäivinä alittaa välttääkseni teidän keksimät rangaistukset, joita on jäljellä vielä :

19.9. Jos et saa seuraavalla kerralla tavotetta kasaan, niin syöt viikon NORMAALIruokia eli kunnon perinteistä kotiruokaa vailla mitään ylimääräisiä herkkuja ym. :)

3.10. 1) Kerro blogissasi, millainen herkkupäivä minun (Kanelin) tulee viettää rangaistuksena sinun plussauksestasi. Saan itse valita päivän kahden viikon sisällä.

17.10. Saat käydä vaa'alla vain kerran ennen seuraavaa virallista punnitusta. Valitse itse sopivin ajankohta tälle välipunnitukselle.

Tänään tuli vielä uus. Eli :

31.10.  Jos ei, niin viikon ajan joka päivä yksi pala tummaa suklaata. Mutta vain yksi, eikä mitään muuta sokerijuttua  ja joka päivä. 
(Sopiskos vaihtaa tumman suklaan tilalle vaikka Fazerin Sininen? )


tiistai 11. syyskuuta 2012

Onko täällä liian kilttejä lapsia?

Huoh. Toisinaan sitä väsyy naistenlehtien vaatimuksiin. Pitäisi olla yhtä aikaa leivontaihme ja laihduttaja. Pitäisi osata sisustaa. Sitä ja tätä. Useimmiten annan vaaatimusten mennä toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos. Mutta tää viimeisin sai mut huokaamaan syvään. Yleensä syyllistetään juuri siitä, ettei osaa olla kiltti , - ei täytä noita kaikkia vaatimuksia, mutta ei siinä mitään, sitten kun yrittää olla kiltti, niin tuleekin uusi : - ei saa olla LIIAN kiltti! Huoh. Mikään ei ole hyvä. Tuleeko ensi jouluna joulupukki, joka kysyy ensin:
- Oletko ollut kiltti?
Ja heti perään :
- Et kai ole ollut LIIAN kiltti?
Vaikeaksi menee lapsipoloisten elämä. Mutta Possumunkki toki onneksi voi vastata rehellisesti, että en ole ollut aina kiltti, enkä varsinkaan LIIAN kiltti. Sillä olen jättänyt usein porkkanat syömättä, ja syönyt senkin edestä karkkia ja muuta herkkua. Suurimman osan ajasta olen syönyt epäterveellisesti. Enkä ole nukkunutkaan tarpeeksi... Niitä nukahtmisohjeita myös on ollut naistenlehdissä, mutta en ole jaksanut niitä toteuttaa. Rytmi on vähän päälaellaan. Yöllä ei nukuta, päivällä nukuttais. Ja jos illalla nukuttais, en silti viitti mennä nukkumaan, vaikka ois tilaisuus ja syytäkin, sillä aamulla on aikainen herätys. Niin tänäänkin. Päivällä töissä olin ihan rättipuhkipoikki. Päätin mennä tänään ajoissa nukkumaan ja nukkua pitkän yön. Joskus 22 aikaan nukuttikin. Klo 23 olin ihan sippi. Nyt klo 24 sinnittelen vielä hereillä, ja kohtahan se jo meneekin uniaika ohi. Ja sitten tulee herätys ja olen taas nukkunut liian vähän... ja huomenna päivällä olen väsynyt...

Eli joulupukille vastaan reippaasti, että ei pelkoa ;

POSSUMUNKKI EI OLE SYYLLISTYNYT LIIKAAN KILTTEYTEEN!! ;)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Viikonlopun menut

Lauantai : Pelkkiä herkkuja

Sunnuntai :

Aamulla kahvia ja saaristolaislimppua

Päivällä : grillimakkara, tikkupullaa, rinkeli, keksiä, kahvia, karkkia

Iltapäivällä : Makaronia, 2 nakkia, salaattia

Illansuussa : Kahvia, 2 palaa omenapiirakkaa, pari keksiä

Illalla : Keksiä, karkkia ja jäätelöä

*viheltelee*

lauantai 8. syyskuuta 2012

Hilma-täti ja hiuksia ruuassa

Tässä joku päivä tuli käytyä Rinkelin kans kylässä Hilma-tädillä. Rinkeli ei ollut ennen käynyt Hilma-tädillä. En oikeastaan ollut ajatellut häntä sinne viedäkään. Eivät ole sinänsä tuttuja. Ja ovat vähän erilaisia. Mutta nyt oltiin menossa kirjastoon, joka ei vielä ollutkaan auki. Niin poikettiin Hilma-tädille, joka asuu siinä lähellä.

Hilma-täti alkoi tietysti kauheasti höösäämään, vaikka Rinkeli sanoi, ettemme syö mitään, koska olemme laihdutuskuurilla. Hilma-täti piti sitä vain asiaankuuluvana kursailuna, eikä ollut kuulevinaan. Alkoi paistaa pannukakkua. Rinkeli huokaili tuskastuneena.

Hilma-täti keitti kahvit. Leikkasi sitten meille kummallekin isot palaset pannukakkua. Rinkeli rypisti otsaansa, mutta otti sentään vastaan pakkopalan. Ja kauhistus ; nappasi samantien pitkän hiuksen pannukakusta! "Tätä minä en syö," Rinkeli sanoi.
Hilma-tädin silmät pyöristyi ja hän alkoi päivitellä, että "voi kamalaa, että hius pannukakussa, miten se on sinne joutunut, kun minulla sentään oli huivikin päässä, ja kyllä minä sentään kädetkin pesin, enkä ollenkaan hönkäillytkään pannukakkuun, että kyllä minä niin puhtaasti koitin sen tehdä, ettei vaan mitään tipu taikinaan!"
Nyökyttelin ja lohduttelin ja vakuutin, että ei tälläistä ole yleensä Hilma-tädille tapahtunut, vaan ihan oli harvinainen poikkeustapaus.
Rinkeli ei puhunut mitään.
"Kuule, ei sinun tarvitse sitä syödä," Hilma-täti sanoi Rinkelille. "Et sinä varmaan pysty syömään enää koko pannukakkua, jos siinä on enemmänkin hiuksia," Hilma-täti voivotteli.
"En. Minä sanoin heti, etten voi syödä," Rinkeli tokaisi tuimasti.
Hilma-täti katsoi häntä pelästyneenä. Kääntyi sitten minuun päin : "Ei Possumunkinkaan tarvitse syödä!"
"Höpsistä," vastasin, katsoin tuimasti Rinkeliä, ja aloin popsia pannukakkua. Minun palassani ei ollut hiusta.

**
"Kyllä kannatti sujauttaa hius pannukakkuun," Rinkeli nauroi jälkeenpäin. "Selvisin tuputtajasta!"
"Rinkeli!!" Toruin suuttuneena. Ei kilttiä Hilma-tätiä saanut kiusata.

**
"Että pitikin sattua hius, just sen nirsoilijan palaan," harmitteli Hilma-täti puolestaan myöhemmin. " Niin ronskisti se vaan hiuksen esiin, ihan minun silmieni edessä! Että kehtasi!"

Hilma-täti oli hetken hiljaa. Jatkoi sitten : " Minä olin kerran nuorena kylässä erään tädin luona. Hän oli tehnyt voileipiä. Otin yhden lautaselleni, ja silloin vasta huomasin, että siinä juuston päällä oli pitkä hius! Täti katsoi koko ajan minua ja puhui. Odotin, että olisi kääntynyt hetkeksi, niin olisin ottanut hiuksen pois, mutta hän vain tuijotti minua. Niin minä en kehdannut ottaa pois sitä hiusta, vaan söin sen leivän mukana! "

"Että niin ronskisti se vaan vetäisikin sen hiuksen pois, ihan minun silmieni edessä!"

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Jättimaha lähtee kohti uutta uhkapäivää

Hitaasti, niin hitaasti, käy jättimahan pienennys. Ollakseni juuri ja juuri normaalipainossa, pitäisi päästä lukemaan 67! Siis vielä 10 kiloa pois tämänaamuisesta tuloksesta. Pienin tähänmennessä saavuttamani lukemahan on ollut 76. Seuraavana uhkapäivänä pitäisi siis painon olla alle 76 välttyäkseni uhkarangaistukselta.

Seuraava uhkapäivähän on kahden viikon päästä 19.9. ja uhkaus on :


 Jos et saa seuraavalla kerralla tavotetta kasaan, niin syöt viikon NORMAALIruokia eli kunnon perinteistä kotiruokaa vailla mitään ylimääräisiä herkkuja ym. :) 

JA.. Teen nyt lupauksen, että JOS joudun tolle "normaaliruoka"-kuurille, niin jatkan siitä terveellisellä linjalla herkutellen vain vähän n. kerran viikossa. Ja saatte keksiä mulle heti toteutettavan rangaistuksen, joka kerta, kun teidän mielestä mulla menee herkuttelu överiks, se saa keksiä, joka ekana ehtii, ansaiten samalla lisäarvan arvontaan.

Jospa nää toimis mulle lisämotivaattoreina päästäkseni seuraavan 2 viikon aikana uuteen painotavoitteeseeni...


Uhkapäivän punnitustulos

Aamun punnitustulos : 77 kg. Sinänsä ihan hyvä, että se on 1,5 kg miinusta viime viikosta. Ei kuitenkaan vielä tarpeeksi, sillä tavoite oli alle 76 kg, joten uhka toteutuu. Ja sehän oli :

"julkaise kaksi kuvaa itsestäsi. Saat valita kuvakulman ja rajauksen ihan itse! :) Ohjeena sellainen, että toinen on mielestäsi järkyttävä otos ja toinen kaunis."

Eli pahin ja paras kohta minusta kuvattuna! Noo, kestättekös katsoa? Muistakaa, että itse tätä halusitte ;P


Pahin on tietysti.... :

Mikäpäs muu... kuin ...
                                         tää hirmuinen maha, joka vyöryy kaikkialle, peittäen näkyvyyden,niin
ettei meinaa ees varpaat näkyä....!


Parasta kohtaa sai vähän miettiä...
Mutta se oli hyvä mietintätehtävä, muistuttamaan, että

"Jokaisesta elävästä olennosta löytyy jotain kaunista".  Jonkun tuollaisen runon kopssin joskus itselleni. Tuon sen tänne, sitten kun löydän, muistutukseksi meille kaikille.

Mutta ensin se kuva :

Vaikka muuten oonkin suuri ja läskinen, niin mulla on aina ollu aika pienet je hennot kädet. Iloitaan tänä aamuna siitä.

Ja muistetaan myös mukin sanoma :


tiistai 4. syyskuuta 2012

Päivän menu

Klo 8 : aamukahvi ja 2 ruisleipää + levitteet

Klo 10 : puuro ja mehukeitto

Klo 12.30 : 2 ruispalaa + oivariini ja juusto,maitoa, hedelmäviilis, appelsiini, omena, 2 luumua

Klo 15.30 : appelsiini

Klo 18 : omena

Klo 20.30 : ruispala ja levite, 2 näkkäriä + oivariinit, Danone-rahka

maanantai 3. syyskuuta 2012

Inhoon kirjainvarmistuksia!!

Aarghh!! Kaikella kunnioituksella, ymmärrän, ettei kaikki halua saada roskapostikommentteja roboteilta, mutta kirjainvarmistukset on silti ärsyttäviä! Ei siinä mitään, jos ne ois ees jotain selkeitä sanoja! Mutta kun ne on pelkkää siansaksaa, mistä ei saa mitään selvää. Montako kertaa oon kommentoinu, ja kuvitellu kaiken olevan sillä selvää, kun tulee tuo ärsyttävä teksti : Todista ettet ole robotti!  Ja sitten joko numerosta tai sanasta ei saa mitään selvää. Näyttää kuin ois sotkettu käsin monta kirjainta päällekkäin ja vielä muutama harakanvarvas siihen päälle. Tai sitten numerot on kuin silmälääkärin koneessa, ei saa mitään selvää!!

এত্তä জোস ইত্তে হালুয়া

Että jos haluatte välttää saamasta Possumunkilta kommentteja, niin laittakaa ihmeessä kirjainvarmistus päälle. Noin 5 kertaa jaksan yrittää arvuutella numeroita ja kirjaimia, mutta sen jälkeen alkaa tehdä mieli jo luopua kommentista...

Uusi arkipäivän menu

Arki alkoi, ja jospa sen myötä alkais uudet arkimenut ilman liikoja herkkuja. ;) Pieni syksystartti ennen jouluherkutteluja. Yritetään!

Klo 7.30 : Aamukahvi ja 2 kaurapalaleipää + levite ja juusto

Klo 9 : puuro ja mehukeitto, eväsleipää väsätessä puolikas tomaattia

*****

Noo, en ihan onnistunu... Karkkeja tuli napsittua pitkin päivää...Ensimmäiseks joskus 10 maissa kahvin kans...

Kello 12 söin 2 riisi-porkkanapiirakkaa, vähän marjapuuroa ja kahvia

Kello 14  : Kahvia, 2 ruispalaa, juustolla ja tomaatilla

pari nektariinia

Klo 21 Danone persikkarahka


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Possumunkki palasi taas löhönneenä ja pöhönneenä viikonloppureissustaan. Viimeiseltä ennen arkea. Huomenna alkaa työt. :/ No, jospa sen myötä palautuisi arkiroti myöskin tähän painoseurantaan. Uhkaavasti näyttää siltä, että tuo rangaistuslista on nyt sellainen, jonka joudun joka toinen viikko järjestyksessä toteuttamaan... Joten, please, älkää ehdotelko kovin pahoja... ! ;)

Raparperin blogista luin järkyttävän jutun siitä, kuinka vanha vaaka voikin näyttää 10 kiloa vähemmän kuin oikeasti painaa!!! Kauhistus! En kyllä ikinä uskalla uutta vaakaa ostaa. Mitäs jos määkin painankin oikeesti 10 kiloa enemmän!!!Noo, onpa nyt kyllä rahatkin niin vähissä, ettei niistä liikene senttiäkään uuden vaakaan ostoon.Riittää vain elämisen kannalta välttämättömiin asioihin, kuten vaikkapa suklaaseen ;)

Tässä viime päivinä oon nähny muutaman järkyttävän otoksen itsestäni kaikkein lihavimpina vuosina. Tekisi mieli laittaa kädet silmien suojaksi. Ja tekisi mieli olla uskomatta, että minähän se siinä. Eihän se voi olla. Kuvat on muokattu. Huonoa pilaa...Jännä miten sitä mukautuu omaan kehoonsa. Ei näe itseään/halua nähdä niin lihavana. Eikä kuvakaan silloin näyttänyt niin pahalta omissa silmissä. Nyt näyttää oma kuva pahalta, vaikka kiloja on vähentynytkin. Mutta kun pistää ne kaksi kuvaa rinnakkain, niin huomaa muutoksen. Ja se toimii mittarina itselleni, että alaspäin on ihan oikeasti menty, näytti vaaka sitten mitä tahansa ja miten väärin tahansa.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Hilma-täti ja hoikka kaunotar

Olin tässä eräänä päivänä Hilma-tädin kans kaupungilla. Ihan vaan kaupoissa kiertelemässä. Etittiin Hilma-tädille uutta syystakkia. Se reissu päättyi niin, että innostuinkin itse sovittelemaan takkeja. Hilma-täti, jonka vuoksi ostoksille olimme alunperin lähteneetkin, istahti tuolille odottamaan, kun myyjä kiikutti minulle vaihtoehtoja.
- Ota tuo! Se on hyvännäköinen, Hilma-täti kehotti toisen sovittamani takin kohdalla.
- Meinaatko?Epäröin.
Myyjäkin nyökytteli. Katsoin peiliin. Pyysin saada sittenkin vielä kerran kokeilla sitä edellistä. Ja taas tätä. Totesin Hilma-tädin olevan oikeassa. Ostin takin. Hilma-täti nousi  ja käveli ovelle.
- Lähdetään, Hilma-täti sanoi.
- Mutta entäs sinun takkisi? Kysyin.
- Minulle kelpaa vielä vanha, sen mitä minäkin nyt liikun. Kyllä se minun elinaikani vielä kestää, Hilma-täti tokaisi.
- Mutta...
- Minua väsyttää. Lähdetään, Hilma-täti sanoi.

Lähdimme kävelemään autolle. Yhtäkkiä joku takana huusi nimeäni. Käännyin katsomaan, Sirkku! Vanha tuttava kouluajoilta. Yhtä kuvankaunis ja hoikka kuin ennenkin! Huokaisin kateellisena. Miten joku voi pysyäkin noin laihana! Vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Sitten Sirkku lähti menemään. Heti, kun hän oli kääntänyt selkänsä, Hilma-täti kysyi kuuluvasti :
- Kuka se oikein oli ja miten se oli niin SURKEAN LAIHA?
- Hssss, supatin. - Se oli yks vanha koulukaveri vaan.
- Onko sillä joku sairaus, vai miksi se on niin laiha? Hilma-täti jatkoi hyssytyksistäni huolimatta. - Minä meinasin kysyä itse, mutta kun se lähti niin nopeasti. Olisin sanonut, että pitää syödä kunnolla! Voita leivän päälle ja juoda vaikka kermaa, niin saa vähän lihaa luittensa ympärille! Kyllä syödä pitää! Onneksi sinä sentään osaat sen taidon, Hilma-täti kehui.

Sirkan ripeät askeleet olivat kaikonneet jo kulman taa. Ehkä hän ei kuullut? Ainakaan ihan kaikkea. Toivottavasti. Ja onneksi Hilma-täti ei kerinnyt kysyä Sirkulta syytä hoikkuuteen, jakamaan lihotusneuvoja ja etenkään kehuskelemaan, kuinka hyvä asia on, että...

 POSSUMUNKKI SENTÄÄN OSAA SYÖDÄ PALJON JA KUNNOLLA LIHOTTAVAA RUOKAA!!!